Kirjoittanut
Yli kymmenen vuotta Vapaakirkossa käytössä ollut valtuutusasiakirja on ainutlaatuinen ja toimiva työkalu. Se varmistaa, että seurakunnan ja vanhuksen välinen yhteys ei katkea missään tilanteessa. Seurakuntavaltuutus päivitettiin vastikään.
Seurakunnissa voi syntyä tietokatkos, kun ikääntynyt jäsen siirretään pikaisesti palveluasuntoon tai hoitolaitokseen. Tieto osoitteenmuutoksesta ei aina tavoita seurakuntaa, etenkään jos vanhuksella ei ole omaisia tai omaisilla halua välittää tietoa.
– Vanhus saattaa ihmetellä, miksei pastori tule ja tuo ehtoollista, sanoo Vapaakirkon diakoniajohtaja Kristian Vilkman.
Seurakuntavaltuutus laaditaan tämänkaltaisia tilanteita varten. Se on asiakirja, jossa seurakuntalainen ilmaisee tahtonsa siitä, miten seurakunta on mukana hänen elämässään, kun esimerkiksi heikennyt terveydentila estää häntä ilmaisemasta itse tahtoaan. Valtuutuksessa voi kertoa seurakunnan edustajien kotikäyntejä tai palvelutalovierailuja koskevan toiveensa. Siihen voi kirjata lisäksi kuolemaan liittyviä asioita tai linjata, miten henkilökohtaisia varoja käytetään seurakunnan hyväksi.
– Asiakirjassa voi myös ilmaista, kuinka usein toivoo vaikkapa kuljetusta seurakunnan tilaisuuteen. Kirjatut asiat ovat toivomuksia, joita seurakunta toteuttaa mahdollisuuksiensa mukaan.
Avain hyvään yhteistyöhön
Seurakutavaltuutuksen perimmäinen tarkoitus on ohjata ja auttaa seurakuntaa ja omaisia toimimaan toimintakykyään menettäneen seurakuntalaisen toivomalla tavalla. Asiakirja helpottaa yhteydenpitoa eri tahojen välillä.
– Kun omaisilla on tiedossa, miten vanhus toivoo häntä lähestyttävän, se auttaa ihan loppumetreilläkin toimimaan hänen tahtonsa mukaan, ViaDia ry:n vanhus- ja seniorityön yhdyshenkilö Satu Sällälä kertoo.
Mikäli vapaaseurakunnan jäsen toivoo, että hänelle laaditaan seurakuntavaltuutus, on hyvä ottaa yhteys seurakunnan johtajaan. Asiakirja laaditaan kolmena kappaleena, joista yksi jää seurakuntaan, yksi henkilölle itselleen ja yksi voidaan toimittaa esimerkiksi hoitolaitokseen.
– Täyttämistilanteessa voi olla henkilön itsensä ja seurakunnan edustajan lisäksi mukana myös omainen, jotta tieto asiasta siirtyy varmasti, Sällälä vinkkaa.
Asiakirja on hyvä laatia, kun seurakuntalainen on vielä voimissaan, vaikkapa jo työikäisenä. Oikea tieto on avain hyvään yhteistyöhön eri tahojen välillä. Nykyisin tietosuojakysymykset otetaan syystäkin vakavasti hoitolaitoksissa, joten tiedon siitä, asuuko vanhus tietyssä yksikössä, saattaa saada vain seurakuntavaltuutuksen avulla. Myös vanhus voi osoittaa valtuutuksella, että hänen osoitetietonsa tulee toimittaa seurakuntaan.
Laajempaan käyttöön
Satu Sällälän mukaan valitettavan vähälle käytölle jäänyt seurakuntavaltuutus haluttiin päivittää helppokäyttöisemmäksi ja sanamuodoiltaan nykytarpeita vastaavaksi. On myös toivottu, että se olisi helpommin löydettävissä.
– Karoliina Leikkari laati selkeät ohjeet asiakirjan täyttämiseen. Asiakirjapohja toimitetaan kaikkiin vapaaseurakuntiin ja se löytyy jatkossa Suomen Vapaakirkon nettisivustolta, Sällälä kertoo.
Ensimmäisen asiakirjaversion laati asiantunteva työryhmä, johon kuului myös juristi. Sen käyttöön ottaneista seurakunnista saatu palaute on ollut hyvää. Vilkman ja Sällälä soisivatkin valtuutuksen lyövän läpi laajemmin.
– Se on ainutlaatuinen työkalu. Uskon vilpittömästi, että Jumala on antanut meille tämän idean. Asiassa voisivat aktivoitua niin seurakuntien johtajat kuin seurakuntalaisetkin.
Valtuutuksen käyttöönotosta voi Vilkmanin mukaan seurata monia positiivisia asioita.
– Kun asiakirjoja täytetään, tutustutaan puolin ja toisin. Ihminen saattaa sitoutua vahvemmin seurakuntaan ja syntyy yhteistä rukousta. Tämä on yksi työväline, joka mahdollistaa rakkauden. Yhteys ikääntyneisiin säilyy ja jopa syvenee.
