Kirjoittanut
Seurakunnassa haasteita aiheuttavat vahva arvolataus ja riitelevät tavoitteet, mutta armon yhteisö voi olla myös sovinnon puolestapuhuja. Loppukeväästä perustetun tukitiimin tarkoitus on jakaa sovitteluvastuuta aiempaa isommalle joukolle.
Vapaakirkkoon on koottu kahdeksanhenkinen ryhmä, jonka tehtävänä on sovitella seurakuntien ristiriitatilanteita.
– Tiimi toimii Vapaakirkon hallituksen nimeämänä, ja siitä lähtee tarvittaessa jäseniä kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorisen lähettämänä tukemaan seurakuntia vaikeissa tilanteissa ja ristiriidoissa, kiteyttää diakoniatyönjohtaja Kristian Vilkman, joka on tiimin koollekutsuja.
Aiemmin tehtävää hoitivat keskusorganisaation työntekijät, käytännössä kotimaantyönjohtaja, diakoniatyönjohtaja ja kirkkokunnanjohtaja. Tällä hetkellä kirkkokunnassa ei ole kotimaantyönjohtajaa.
– Ideana on, ettei työ kasaannu pienenevälle joukollemme ja työskentelemme, jos mahdollista, pareittain.
Kaikki ongelmatilanteet eivät tule tukitiimin tontille. Jos pulma liittyy seurakunnan järjestäytymiseen tai rakenteisiin, tai työntekijän väärinkäytöksiin, asiaa hoitaa kirkkokunnanjohtaja tai joku muu keskusorganisaation työntekijöistä.
Arvot ja näkemykset ristiriidassa
Ristiriitojen sovittelu vie Kristian Vilkmanin mukaan aikaa ensinnäkin siksi, että niitä pyritään ratkomaan aina kasvokkain. Toisekseen konfliktit saattavat olla pitkäkestoisia.
Millaisia ristiriitoja seurakunnissa sitten tyypillisesti syntyy?
– Tiimityö ei toimi, henkilökunta ei tule toimeen keskenään, johtaja tai työntekijä ei täytä työtehtäviään tai laiminlyö niitä. Seurakunnissa saattaa olla erilaisia näkemyksiä asioista ja ”puolueita”, Vilkman luettelee.
– On myös ulkopuolisten aiheuttamia ongelmia, kuten häiriköivä asiakas diakoniatyössä. Tällöin joudutaan pohtimaan, missä rajat menevät ja saatetaan tarvita ulkopuolista peiliä ja apua.
Sovittelun kannalta seurakunnassa on muutamia erityispiirteitä, valottaa työyhteisösovittelija Seppo Mäki, joka toimii tiimin asiantuntijatukena. Kyseessä on vapaaehtoisten yhteisö, pelissä on vahvoja arvolatauksia ja ihmisillä on usein omia näkyjä ja tavoitteita.
Tosin arvolatauksia ja keskenään riiteleviä tavoitteita löytyy muualtakin, kuten yliopistoista tai järjestöistä, Mäki muistuttaa.
Seppo Mäki sovittelee enimmäkseen liikeyritysten ristiriitatilanteita, mutta hänellä on kokemusta myös esimerkiksi järjestöistä ja yliopistoista. Hän on myös Vapaakirkon pastori.
Suurin kysymys koskee armoa
Ristiriidat voivat äityä seurakunnassa kipeiksi, kun vaa’alla on iankaikkisuuskysymysten verran painoa, Seppo Mäki havainnollistaa. Jos riidan osapuoli joustaa tärkeäksi kokemassaan asiassa, omasta näkökulmastaan hän loukkaa samalla Jumalaa.
– Mutta usein ei nähdä, että Jumalaa loukataan yhtä paljon kohtelemalla sisaria ja veljiä huonosti.
Hänen mielestään suurin kysymys koskee armoa. Juuri uskoon tullut tunnustaa herkästi riippuvuutensa armosta, mutta varttuneemmankin kristityn tulisi muistaa se.
– Uskossa kasvamisen pitäisi tarkoittaa sitä, että myönnän nopeasti omat syntini ja vajavaisuuteni.
Armon yhteisönä seurakunnalla olisi kuitenkin valtavasti mahdollisuuksia näyttää sovinnon esimerkkiä toisillekin, Mäki muistuttaa.
– Seurakunta on Jumalan suuri suunnitelma ja armon yhteisö, mutta aarre on saviastioissa. On hyvä, että muistamme olevamme savea.
Joskus ratkaisu vie aikaa
Entä miltä sovittelun onnistunut lopputulos näyttää?
Seppo Mäen mukaan ihanteellisessa lopputuloksessa asiat puhutaan selviksi niin, että osapuolet todella ymmärtävät, mistä on ollut kyse. Sen jälkeen sovitaan jatkotoimista ja otetaan niistä yhdessä vastuu.
Joskus näennäinen epäonnistuminenkin on ratkaisu. Apostolien teoissa Paavali ja Barnabas riitautuvat niin, että lähtevät eri teille. Myöhemmin Paavalin kirjeistä kuitenkin käy ilmi, että sopu on löytynyt.
– Aina ongelma ei ratkea heti tai kipu voi jäädä päälle, sillä paraneminen on prosessi.
