Kirjoittanut
Muusikkopastori ja perheenisä Severi Laakso tahtoo työssään ”opettaa, kutsua ja lähettää”. Isänsä rokkipappi Tarvo Laakson poismenoa hän on surrut kirjoittamalla lauluja.
Koti oli täynnä musiikkia. Viisilapsisessa perheessä soitettiin yhdessä, ja Severi Laakso kävi myös soittotunneilla ja kuorossa. Omia sävellyksiä syntyi jo lapsena.
– Minulla oli aika proge lapsuus, Severi tiivistää.
”Proge” viittaa progressiiviseen musiikkiin, joka tarkoittaa 1960–1970-luvuilla syntynyttä rock-musiikin suuntausta, jossa kappaleilla on monimutkaisia rakenteita.
Severi opiskeli Tampereen konservatoriossa yhtye- ja orkesterimuusikoksi, pääinstrumenttinaan alttoviulu. Myöhemmin hän valmistui Sibelius Akatemiasta musiikinopettajaksi.
Nykyisin Severi soittaa etenkin akustista kitaraa.
– Jo kuuden vanhana soitettiin riparibiisejä, kun oltiin lapsena mukana isän vetämillä ripareilla. Kaikki biisit olivat tuttuja. Ripareilla opettelin soittamaan.
Yhdeksänsakarainen tähti
Severin ollessa jo aikuinen perustettiin Laaksojen perhebändi Starwar, joka julistaa ”tähtikirkasta sanomaa”.
– Siinä oli ajatus, että taistelemme avaruuden henkivaltoja vastaan.
Starwar-levyjen kannessa on yhdeksänsakarainen tähti, joka oli vähän yli vuosi sitten menehtyneen Tarvo Laakson tavaramerkki.
– Isän hautakivessäkin on tuo tähti. Siinä on risti, ja tähti näkyy yläkulmassa.
– Se oli isän levyjen kansissa parinkymmenen vuoden ajan, Severi kertoo ja esittelee yhtä levyistä.
Omia lauluja Severi alkoi varsinaisesti tehdä vuoden 2010 hujakoilla.
– Isommin lauluja alkoi syntyä vuoden 2015 jälkeen.
Severin ensimmäinen oma levy ilmestyi kuitenkin vasta kuluvan vuoden alussa. Albumin nimi on Suureen maailmaan.
– Rukous on vahva teema lauluissani, laulaja kuvailee.
Toinenkin levy on työn alla.
– Sitä hallitsee ajatus ihmisen matkasta. Syntymä, elämä ja kuolema.
– Olen saanut biiseihini aika syvää ja aitoa tunnetta. Minulla on sellainen uusi laulu kuin Toiseen maahan, jonka olen omistanut isälleni.
Omakeksimä titteli
Severi Laakso työskentelee Tampereen eteläisen seurakunnan muusikkopastorina.
– Se on meikäläisen keksimä titteli. Musiikkipappejahan on, mutta muusikko on laajempi käsite.
– Olen artisti, mutta minulla on myös vahva musiikkikasvattajan puoli ja ymmärrys muusikoita kohtaan. Artistina en tätä titteliä käytä, mutta Tampereella töissä kyllä. Kun ihmiset pyytävät toimituksiin, he ajattelevat saavansa jotakin musiikkiakin samalla, ja usein he saavat, Severi kertoo.
Sehän on kätevää, että pappi ja muusikko on samassa paketissa.
– Joo, mutta kyllä jumalanpalveluksiin useimmiten kanttorikin tarvitaan. Joskus vedin joulukirkossa sekä papin että kanttorin hommat. Nyt olen menossa vanhusten retkelle, jossa toimitan messun ja laulatan. Musiikkiriparilla olen pappina joka vuosi, Severi luettelee.
Severin perheeseen kuuluvat vaimo ja neljä lasta.
– Meillä on kolme tyttöä ja poikavauva. Esikoinen menee nyt eskariin. Aika täyteläinen elämä minulla on.
Muusikkopastorilla on usein ilta- ja viikonloppumenoja.
– Meillä on perheen kesken yhteinen iltalaulu ja aina, kun se on mahdollista, ja pyrimme syömään yhdessä. Asumme Kangasalla ja käyn töissä Tampereella. Ajomatka on vartti. Se on aika kivuton matka tulla tarvittaessa kotiin, jos on tiukka paikka. Päivät katkomme usein niin, että minulla on pari reissua kaupunkiin, ja keskellä päivää ehdin olla hetken vaimon ja lasten kanssa.
Pikkulapsiarki on välillä kuormittavaa.
– Ja tämä vuosikin. Kun menee läpi oman isän kuoleman surutyöprosessin. Se on hirvittävän väsyttävää. On aika vaikea vastata rehellisesti, miten jaksan, Severi kertoo.
– Iltarukousta olen pitänyt hyvänä asiana. Siinä muistuu joka ilta koko perheelle, että jokaisen päivän saa tuoda Jumalalle. Se tuo toivoa ja lohtua.
TEKSTI: Petri Vähäsarja
Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 17/2024.
