Kirjoittanut
Kuinka seurakunnat voivat vastata yhä kasvavaan sielunhoidon tarpeeseen?
Kristillisen sielunhoidon ja terapian toimijoiden yhteistyöelin Suomen ACC ry (Association of Christian Counsellors Finland) järjesti viidennen suomalaisen konferenssin psykologisen tiedon ja kristillisen uskon vuorovaikutuksesta. Luennoissa ja kanavissa Tampere-talolla korostui Jumalan parantava vaikutus kristillisen auttamistyön keskuksena sekä Raamatun kokonaisvaltainen näkemys ihmisen kehon, mielen ja hengen huomioimisesta.
Konferenssin avasi Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo luennolla reformaatiosta sielunhoidon suuntaajana. Repo muistutti, ettei kristittyjen tehtävänä ole sitoa ihmisiä vaan julistaa vapauttavaa armon evankeliumia.
– Jumalan katse suuntautuu aina alaspäin, pienuuteen ja alhaisuuteen. Hän ei etsi pyhiä taivaasta vaan syntisiä maan loukoista. Myös koko Jeesuksen toiminta ilmensi tätä periaatetta.
Sielunhoitoterapeutiksi valmistuva kirkon perhetyöntekijä Kristiina Larjava kokee päivänpolttavaksi haasteeksi sen kysymyksen, miten seurakunnat voivat vastata kasvavaan sielunhoidon tarpeeseen.
– Sielunhoidollinen näkökulma tulisi mielestäni olla mukana kaikessa työssä ja kaikissa seurakuntalaisten kohtaamisissa. Siihen tarvitaan sopivat rakenteet ja riittävä osaaminen. Rukoukseni on, että ihmiset voisivat kokea yhä enemmän sitä, että he tulevat seurakunnassa nähdyiksi.
Konferenssin pääpuhuja, eteläafrikkalainen psykologian professori Nicolene Joubert määritteli raamatullisen näkemyksen parantumisesta psykologiseksi ja hengelliseksi kasvuksi, jossa ihmisessä tapahtuu Jumalan sanan kanssa yhtäpitävä muutos kohti eheyttä.
– Nicolenen opetuksissa yhdistyi syvällinen hengellisyys ja psykologinen viisaus. Luennoilla tultiin mielestäni sielunhoitajan työn ytimeen: Jumala haluaa tehdä parantavaa työtä ihmisessä, ja sielunhoitajan tehtävä on tukea tätä prosessia, Myyrmäen helluntaiseurakunnan pastori ja RE-sielunhoitoterapeutti Päivi Tyrni tiivisti.
Konferenssin kanavissa käsiteltiin muun muassa kivun kohtaamista ja kivusta kärsivän auttamista, seksuaalisesti hyväksikäytettyjen toipumisprosessia, kristillistä uskoa ja sielunhoitoa lapsen kasvun tukena sekä huostaan otettujen lasten vanhempien vertaistukea.
Psykiatri ja psykoterapeutti Ritva Kangasniemi ja sosiaalipsykologi Tapio Kangasniemi käsittelivät kanavassaan Suomen historian suurimpia kollektiivisen trauman aiheuttajia: suomalaisten suhteita Ruotsiin ja Venäjään sekä Suomen sisällissotaa.
– Nämä traumat ilmenevät kansamme pahoinvointina ja voivat olla suomalaisten muistissa jopa solutasolla, Ritva Kangasniemi valotti.
Elina Rautio
