– Sieluni sointi on rakkaudellinen sointi. Katsomukseni ei ole kuitenkaan väitelauseista muodostuva kokonaisuus, joka tulisi esiin dogmeina tai opinkappaleina. Näin kuvaa filosofi Esa Saarinen.
Uskovaiseksi Esa Saarinen ei itseään määrittele. Hän ajattelee, että uskonto pyrkii havahduttamaan ihmistä hereille, näkemään todellisuuden pyhät ja sielukkaat puolet.
Kristinuskon ytimessä oleva rakkauden ja armon ajatus näyttää kuitenkin kulkevan pitkälti samaan malliin kuin filosofin ajattelu? Saarinen myöntää, että näin on.
– Katson elämää spirituaalisessa sävymaailmassa ja ilmapiirissä. Uskon, että ihmisen ajattelu lähtee avautumaan hedelmällisemmin, kun hän vapautuu itsekeskeisyytensä linnakkeesta katsomaan tätä avaraa ja ihanaa maailmaa, jonka ytimessä on elämän ihme.
Saarisen mielestä Jeesuksen avainpointtina oli, että meidän täytyy havahtua jokaiseen ihmiseen kätkeytyvään ihanuuden siemeneen.
Toinen asia Jeesuksen ydinsanomassa on rakkauden viesti, joka on koko inhimillisen kanssakäymisen ja kulttuurin perusta. Viestiä ei ole ilmeisesti ymmärretty kunnolla: on niin monia, jotka haluavat yhä riistää toisilta ihmisarvon.
Jeesuksen elämä ja kuolema kirkastavat yhtä kaikki tämän elämän ja jokaisen ihmisen suunnattoman arvon.
– Uskonsa voimalla Jeesus oli valmis suorittamaan loppuun sen tehtävän, jonka hän koki itsellään olevan – senkin jälkeen, kun hänen elämänkaarensa traagisuus ja ristinkuolema kävivät väistämättömiksi. Hän ei tinkinyt elämän pyhyyden paljastamisesta oman henkensä uhallakaan.
Lue koko haastattelu tämän viikon Sana-lehdestä
