Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Silpomisen hinta 5 euroa – työ julman käytännön lopettamiseksi jatkuu Tansaniassa

 

Isoäiti Maria Mkoa syöttää tyttärensä Safinan lasta. Kuva: Marjatta Kosonen

Tansaniassa perhe voi ostaa halvimmillaan viidellä eurolla tyttärelleen sukupuolielinten silpomisen, josta aiheutuu pysyvä haitta. Silpominen on vähentynyt, mutta ei loppunut maasaijohtajien kiellettyä silpomiskäytäntö pari vuotta sitten.

Lähetysseuran työntekijä Anna-Riitta Holmström kertoo, että kyläkätilöt hoitivat ennen maasaikylissä silpomiset. Ne tehtiin tytöille yleensä 12–14-vuotiaina. Raakaa toimenpidettä juhlistettiin vierailla ja aterialla. Tytöiltä poistettiin partakoneen terällä tai veitsellä pienet häpyhuulet ja klitoris, ilman puudutusta ja sterilointia. He kärsivät vakavista verenvuodoista ja tulehduksista. Haavojen hoitoon käytettiin lehmän lannasta ja maitorasvasta tehtyä tahnaa. Tapa liittyy kulttuuriin, ei uskontoon.

Kyläkätilöt lopettivat silpomisen

IK-opisto neliöb. 18.11.-1.12.

Nyt silpomisesta on tullut harvinaisempaa – ja samalla vaarallisempaa. Laki kielsi alle 18-vuotiaiden tyttöjen silpomisen jo vuonna 1998. Pari vuotta sitten Morogoron maasait päättivät lopettaa julman tavan yhteisöissään. Maasaijohtajien päätökset ja valvonta vaikuttavat yhteisössä vahvemmin kuin laki.

Kyläkätilöt eivät enää tee toimenpidettä, joten sitä haluavat etsivät jonkun tekemään sen salaa. Äiti tai isoäiti maksaa 5–25 euroa toimenpiteestä. Aiemmin hinta oli vain 2,5–5 euroa. Kiinni jäämisestä voi seurata rangaistukseksi sakkoja ja vankeutta. Silpomisen uhreiksi joutuu aiempaa enemmän vauvoja. He eivät pääse pakoon.

Tytöt tietävät oikeutensa

Lähetysseuran työntekijät Anna-Riitta ja Oskari Holmström ovat taistelleet vuosia silpomista vastaan Morogoron maasaiyhteisössä Tansaniassa, yhdessä kirkon ja muiden toimijoiden kanssa. Tavan saa heidän mielestään loppumaan parhaiten koulutuksella, sinnikkäällä työllä ja perinteisten johtajien ottamisella mukaan. Maasaijohtajat ovat pyytäneet myös apua mielipiteisiin vaikuttamiseen.

– Saamiemme tietojen mukaan silpominen on vähentynyt, ja tytöt tietävät jo oikeutensa. Valitettavasti tapa ei ole loppunut kokonaan. Muutos tapahtuu hitaasti, Oskari Holström kertoo.

Silpomisen suhteen pahinta aluetta ovat Pohjois- ja Keski-Tansania, ei Morogoron seutu. Tapa on yleinen useiden etnisten ryhmien keskuudessa erityisesti maaseudulla.

Koulutusta on jatkettava

Parhaillaan Holmströmit valmistelevat isoa koulutustapahtumaa Morogoroon, johon kutsutaan maasaikylien johtajia ja paikallisia viranomaisia. Tapahtuman järjestää paikallinen hiippakunta Lähetysseuran tuella.

Holmströmit ovat molemmat Tansanian evankelisluterilaisen kirkon Morogoron hiippakunnan palveluksessa. Pastori Oskari tekee seurakuntatyötä ja luokanopettaja Anna-Riitta vastaa maasailasten äidinkielisisistä esikouluista.

Lähetysseura tekee silpomisen vastaista työtä myös Pohjois-Etiopiassa.

Teksti: Marjatta Kosonen