Kirjoittanut
Tähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja ja dogmatiikan professori Miikka Ruokanen keskustelivat hyvässä hengessä siitä, miksi ihmiset yhä uskovat Jumalaan.
Noin 250 ihmistä pakkautui maanantaina 6.11. Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen luentosaliin kuuntelemaan, kuinka kaksi tieteentekijää otti toisistaan mittaa perimmäisten kysymysten äärellä. Osa halukkaista jäi tilanpuutteen vuoksi oven ulkopuolelle.
Tähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja oli saanut valita hänen ja dogmatiikan professori Miikka Ruokasen välisen keskustelun aiheen ”Miksi ihmiset uskovat yhä Jumalaan”. Tilaisuus oli Veritas Forum Finlandin ja Suomen evankelis-luterilaisen Opiskelija- ja Koululaislähetyksen järjestämä.
Tunnettu agnostikko Esko Valtaoja ja evankelis-luterilaisen kirkon pappi Miikka Ruokanen toivat keskustelussa esiin maailmankuviensa erilaisia lähtökohtia: Valtaojan mielestä Jumalaan uskominen on vaikeaa, koska Jumalasta ei ole näyttöä, Ruokasen mukaan taas kaikki universumissa kertoo tekijästä, suunnittelijasta, intelligenssistä ja ylläpitäjästä. Ruokasen mukaan maailmankuva, joka koostuu vain kolmesta osasta, arkiuskomuksista, tieteellisestä tiedosta ja etiikasta, on kapea, joskin monelle se tuntuu riittävän. Hänelle itselleen maailmankuvan neljäs ulottuvuus, ajatus perimmäisestä todellisuudesta, siitä, että olemisella on jokin mieli ja tarkoitus, on luovuttamaton.
Keskustelu ei kuitenkaan keskittynyt niinkään Jumalan olemassaolon todisteluun tai sen todistamiseen mahdottomaksi – agnostisismin mukaanhan näin ei voida edes tehdä. Valtaojan näkökulmasta argumentaatio jumaluskoa vastaan on turhaa myös siksi, että hän näkee uskonnon enemmän tunteen kuin järjen asiana.
Uskontojen hedelmiä sen sijaan voi vertailla. Valtaojan mukaan uskontojen paras hedelmä on niiden tuoma turva ja lohtu, ei niinkään se, että ne tekisivät ihmisistä parempia. Valtaoja muistutti, että uskontojen nimissä on tehty paljon pahaa ja uskonnot toimivat muun muassa terrorismin polttoaineena.
”Jumala ei voi olla tieteellisen tiedon kohde”
– Paneeli oli oikein hyvä kokemus. Sanoin Eskolle, että kaikki, mitä olet sanonut, vahvistaa uskoani Jumalaan, kommentoi Miikka Ruokanen keskustelua nauraen jälkikäteen.
– Tapasin Esko Valtaojan ensimmäistä kertaa kasvotusten. Puhuimme ystävällisessä ja hyvässä hengessä.
Ruokasen mielestä vastapuolen paras argumentti oli se, ettei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että olisi olemassa Jumala.
Dogmatiikan professori on asiasta samaa mieltä, joskaan se ei hänen mielestään kerro siitä, etteikö Jumalaa ole olemassa.
– Ajattelen vähän samoin kuin Dietrich Bonhoeffer, jonka mukaan Jumala, jonka olemassaolon voi todistaa, olisi epäjumala. Tiede kohdistuu luotuun ja Jumala on jotain aivan muuta kuin luotu. Silloin hän ei edes mahdollisuuksien maailmassa, teoriassa, voisi olla tieteellisen tiedon kohde.
Miikka Ruokanen näkee kuitenkin itse maailmankaikkeudessa Jumalan kädenjäljen.
– Universum ja sen äärimmäisen älykkäästi suunniteltu monimuotoisuus kertoo tekijästään, joka haluaa kaiken olevan olemassa. Se, miksi minä hyväksyn tämän epäsuoran jumaltiedon ja Esko ei, on eräänlainen paradigmaattinen maailmankatsomuksellinen valinta. Kun Esko puhui, että uskossa on kyse tunteesta, minun mielestäni siinä on pikemminkin kyse totuuden tietämisestä ja olemassaolon tarkoituksesta. Kristillisessä uskossa tärkeää on ajatus ikuisesta hyvästä olemisesta.
– Minusta on vain hauskempi elää niin, että Jumala on olemassa, hän sanoo.
Miksi on tärkeää, että kaksi perimmäisistä asioista erimielistä tieteentekijää käy keskustelua julkisesti?
– Sitä varmaan pitäisi kysyä kuulijoilta. Olin yllättynyt, että osanottajia oli niin paljon. Luulen, että ihmisillä on tarve kuunnella tällaista keskustelua ja jäsentää omia ajatuksiaan ja maailmankuvaan liittyviä elementtejä, ratkaisuja ja valintoja.
– Ei se kuitenkaan meitä keskustelijoita muuta, me pysymme omissa lähtökuopissamme, hän naurahtaa.
Emeritusprofessori Esko Valtaoja kommentoi seurakuntalaiselle jälkikäteen, että hän uskoo keskustelun luoneen ymmärrystä eri elämänkatsomuksia edustavien ihmisten välille.
– Miikka on oikeassa ainakin siinä, että viime kädessä meillä ei ole varmaa tietoa mistään, vaan aina on oletettava jokin lähtökohta, jonka puitteissa selittää tätä maailmaa ja sen tapahtumia.
Eheyttävä keskustelu
Danielle Miettinen Veritas Forum Finlandista piti keskustelua erittäin onnistuneena.
– Valtaoja ja Ruokanen ovat molemmat akateemisesti ansioituneita, mielenkiintoisia herrasmiehiä. He uskaltavat puhua asioista myös henkilökohtaisella tasolla ja tunnustaa avuttomuutensa vaikeiden kysymysten edessä. Toisaalta he rohkenevat myös puolustaa ja perustella omaa kantaansa ja haastaa toisella tavalla ajattelevan perusteluja.
– Kaiken tämän he tekivät rennossa ja erilaisuutta kunnioittavassa hengessä. Ilmapiiri oli lämmin, jopa eheyttävä.
Myös yleisöpalautteessa kiiteltiin keskustelijoiden kykyä kohdata toisensa erimielisyyksistä huolimatta.
– Monenlaisten pelkojen ja haavojen kanssa kamppailevat opiskelijat eivät kaipaa elämäänsä yhtään lisää epäluuloja eivätkä muureja, Miettinen kiteyttää.
