Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin Kotimaa: Politiikan jättänyt Timo Soini: ”Politiikka on kuin myrkytystila, josta tulee vakavat vieroitusoireet”

Sininauhasäätiö: Helsinkiin uusi päihdetyön keskus

 

Betoninkarhea puisto saa uutta ilmettä, kun siitä tulee uusi kirkkopuisto. Katja Försti (vas.) Vihreä keidas ry:stä, sekä Pasi Marttinen ja Ruut Marttinen Sininauhasäätiöstä iloitsevat uuden rakentamisesta.

Kristillisiä yhdistyksiä arvostetaan, mutta rahoituksen suuntaamisessa ollaan tarkkoja. Eri toimijoita houkutellaan työhön yhteisessä keskuksessa.

Helsingissä Sibeliuksenkadun ja Ruusulankadun kulmauksessa sijaitsevan Sininauhasäätiön toimitalon pihalla käy myllerrys.

Vanhan päiväkodin, nykyisen Kellarikirkon pihamaasta tehdään Helsingin tuoreinta kirkkopuistoa.

Karas-Sana neliöb. 18.-24.11.

– Idea tähän syntyi Teneriffalla. Siellä ja monessa muussakin kaupungissa kaikkien kirkkojen edessä on viihtyisä puisto. Uskomme, että sellainen sopii tänne Töölöönkin, pastori ja säätiön hengellisen työn johtaja Pasi Marttinen taustoittaa.

Rakennus ei rimpuile irti historiastaan. Aikanaan rakennetut kolkohkot betoniseinämät saavat jäädä paikalleen, mutta ne ovat saamassa uuden elämän kasvien ja katutaiteen lomassa.

Kirkkopuistoon tulee pöytä- ja tuoliryhmiä levähtämistä varten, sekä riippumatto ja kukkaistutuksia.

Kiipeilyteline jää muistuttamaan talon päiväkotiajoista.

Saavuttavuutta yhteistyöllä

Sininauhasäätiö on luomassa yhdessä muiden päihdekuntoutusalan kristillisten toimijoiden kanssa taloon uutta tavoittavan työn keskusta. Keskuksen nimi on Kellarikirkko. Aiemmin Kellarikirkko tarkoitti säätiön suojissa pidettyjä hengellisiä tilaisuuksia, nyt se on yleisnimike työlle ja tilalle, jossa tukea tarvitsevia kohdataan kristillisessä viitekehyksessä.

– Unelmana on, että tästä kehittyisi ajan myötä 24h-talo, Pasi Marttinen kuvailee.

Ympäri vuorokauden toimivaa kristillistä tukipistettä ei ole Helsingissä aiemmin, tai ainakaan vuosikausiin ollut.

Tällä hetkellä aamupalaa on tarjolla keskuksessa Vihreä Keidas ry:n työnä neljänä aamuna viikossa, päiväruokailu kerran viikossa.

Sininauhasäätiö-konserni itse on yksi alan suurimmistä kristillisistä toimijoista Suomessa. Toimivaan keskukseen tarvitaan kuitenkin Pasi Marttisen mukaan tekijöiksi muitakin kristillisiä yhdistyksiä, ja yhteinen tahtotila ja ymmärrys keskuksen tarpeellisuudesta.

Mukana on tällä hetkellä Vihreä Keidas ry täydellä teholla, vapaakirkollinen Viadia ja helluntailainen KAN pienemmällä panoksella.

”Jotain oikeasti vaikuttavaa”

Vihreä Keidas ry toimii Kellarikirkko-keskuksessa oman toimintasuunnitelmansa puitteissa, kuitenkin yhteistyön hedelmiin uskoen.

– Tämä yhteistyöhän on vasta alussa. Uskon, että synergiaa on löydettävissä, vt. toiminnanjohtaja Katja Försti kuvailee.

– Tämä voi olla se tie, jota kautta päästään rakentamaan jotain oikeasti vaikuttavaa. Toimijoita on ennestään paljon ja yhteys on kyllä hyvä, mutta yhteistä työtä ei ole koskaan liikaa.

Försti katsoo, että yhteinen keskus hyödyttää nimenomaan avuntarvitsijaa.

– Toivon, että tästä syntyy paikka, jossa voidaan heti heti sanoa jokaiselle, että apu löytyy.

Suhtautuminen positiivista

Katja Förstin mukaan kristilliset päihdekuntoutuksen toimijat nauttivat yhä arvostusta Helsingissä, mutta ajan henki on se, että rahan kohdistamisessa ollaan tarkkoja.

– Rahoitusta saadaan päihdetyön osuuteen. Hengelliseen työhön rahoituksia ei useinkaan voi käyttää.

– Suhtautuminen meihin on peruspositiivista, mutta kristillisyyden on oltava tarkasti tietyssä raamissa, jos rahoitusta haluaa saada. Tämä tietysti haasteita suunnittelutyöhön.

Myös Sininauhasäätiöllä on opittu luovimaan rahoitusehtojen viidakoissa.

– Kellarikirkossa toimimme säätiön omistamissa tiloissa, mikä helpottaa työtämme, Pasi Marttinen kuvailee.

”Läheiset tarvitsevat oman tuen”

Kristillisten päihdekuntoutujärjestöjen yksi uudemmista fokuksista on ollut viime vuosina läheistyö.

Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivillä on läheisiä siinä missä tavallisellakin kansalaisella, ja heidän taakkansa jää usein näkymättömiin, kun hoidossa keskitytään auttamaan ongelmaista.

Kristillisissä läheisryhmissä pääsevät puhumaan ne ihmiset, jotka joutuvat tekemään mahdollisesti päivittäisiä suunnitelmiaan sen mukaan, onko läheinen juovuksissa.

Usein läheinen häpeää tilannetta, ja pyrkii peittelemään todellisuutta. Seurauksena on usein yksinäisyyttä ja myös syyllisyyttä siitä, että läheinen ajautuu omalla toiminnallaan ylläpitämään päihdeongelmaa.

– Seurakunnissa on taitamattomuutta tämän ongelman kohtaamisessa, Sininauhasäätiön pastori Pasi Marttinen sanoo.

– Saatetaan kysyä, mahdatko itsekään olla uskossa, kun puolisosi juo.

Sininauhan kristillisissä läheisryhmissä pyritään tarjoamaan vertaistukea ja henkireikä päihdeongelmaisten läheisille. Usein jo samassa tilanteessa olevien kanssa keskusteleminen helpottaa oloa.

Ryhmän tärkein periaate on keskustelujen luottamuksellisuus. (RV)