Sanasta itsenäisyys tulee mieleen itsenäisen valtion tunnus, lippu. Itsenäisen Suomen lipusta päätettiin 28.5.1918.
Suomen julistautuessa itsenäiseksi valtioksi 6.12.1917 sillä ei ollut vielä omaa lippua, vaan vuosina 1917-1918 käytettiin leijonalippua virallisena valtiolippuna. Leijonavaakuna oli ollut Suomen tunnuksena jo vuosisatoja.
Kun itsenäisen Suomen lipun väreistä käytiin keskustelua, punakeltaisuutta kannatettiin laajasti. Tammikuussa 1918 päätettiinkin tästä värityksestä. Punakeltainen vaihtui kuitenkin sinivalkoiseen saman vuoden toukokuussa. Zacharias Topeliuksen ehdotus sinivalkoisesta lipusta syrjäytti punakeltaisen. Hänen perusteluinaan väritykselle olivat Suomen valkoiset hanget ja siniset järvet. Silloin monet olivat pettyneitä venäläisen purjehdusseuran väritystä muistuttavaan lippuvaihtoehtoon.
Toukokuun 23. päivä 1918 Suomen lipusta annettiin laki. Viisi päivää myöhemmin 28.5.1918 päätettiin, että Suomen lippu on siniristilippu.
Suomen lipun kuvioinniksi oli tarjolla eri vaihtoehtoja, joista lipun kuvioksi valittiin kristinuskoa symboloiva ristikuvio. Ensimmäisenä ristikuvio oli ollut Tanskan lipussa, ja sieltä se levisi ensin Ruotsin, sitten Norjan, Suomen ja Islannin lippuihin. Ristikuvio on ollut suosittu myös monissa muissa maissa, kuten Englannissa ja Kreikassa.
Suomen virallisen valtiolipun symboli on yhä edelleen leijona. Leijonalla on kädessään kohotettu miekka ja kruunu päässään. Se on kuin Juudan leijona kaksiteräinen miekka kädessään, kuninkaaksi kruunattuna.
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin 5.12.2017.