Kirjoittanut
Isänsä hylkäämä Yrjö Niemi oppi jo lapsena, että jos kukaan muu ei voi auttaa, Jumala voi.
Keittiön ikkunasta näkyy lintuja. Varikset, harakat ja naakat ovat oppineet tekemään yhteistyötä. Ne käyvät syömässä riisiä, jota Yrjö Niemi on niille laittanut.
Olohuoneessa on kotialttari, seinillä ikoneita.
– Meillä oli täällä kuusi kotiremonttia, joiden aikana kävi lähes 40 työmiestä. Kaikkien kanssa pidimme rukoushetkiä. Vain yhdelle ei sopinut.
– Havaitsin, että nämäkin miehet kaipaisivat hengellistä isää.
Rovasti lainaa Joosuaa: ”valitkaa tänä päivänä, ketä haluatte palvella, mutta minä ja perheeni palvelemme Herraa”.
– Minä sanon, että miehen tehtävä on olla perheensä pappi ja huolehtia tästä. Ja perustaa kotialttari, jotta kaikki talossa käyvät tietävät, ketä siellä palvellaan.
Yrjön Niemen tarina alkoi Kangasalla 76 vuotta sitten.
– Olen äitini kasvattama, kun isä hylkäsi minut jo ennen syntymääni.
– Lukiossa ollessani teimme isän kanssa sovinnon. Annoin hänelle anteeksi, Yrjö kertoo.
Äiti oli uskovainen. Hän vei Yrjöä kirkkoon ja opetti rukoilemaan.
Elämä oli köyhää.
– Aina ei ollut syötävääkään.
Äiti ja poika asuivat ”huonoissa taloissa”, ja talvella putket jäätyivät. Äiti oli karjanhoitaja ja työskenteli usealla maatilalla.
Yrjö joutui ottamaan vastuuta. Hän oli kesät töissä.
– Istutin kaalia, harvensin porkkanamaata ja ajoin traktoria. Jossain vaiheessa tienasin polkupyörän.
Työpäivän jälkeen urheiltiin.
– Vähän joka pihalla oli korkeushyppytelineet. Työnnettiin kuulaa, heitettiin kiekkoa ja keihästä.
Yrjöstä kasvoi vahva jässikkä. Koulussa häntä yritettiin kiusata, mutta ei olisi kannattanut.
– Kyllä se siitä rauhoittui, Yrjö sanoo jättäen yhtä ja toista kertomatta.
– Voimistelutunneilla pantiin kolme miestä ympyrään, ja kuka heittää muut ulos, on voittaja. Aina pärjäsin.
Kymmenvuotiaana Yrjö koki Jumalan kutsuvan häntä papiksi.
– Pelkäsin kutsumusta, mutta tiesin, että se toteutuu.
– En haluaisi lapsuuttani vaihtaa. Näin, miten Jumala auttoi, ja se on arvokkainta pääomaa mitä voi saada.
Eivät olleet penseitä
Vuonna 1968 Yrjö aloitti teologian opinnot Helsingissä. Hän kuului Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen hallitukseen ja asui Hämäläis-Osakunnan asuntolassa, joka oli Tavastian, Suomen kuuluisimman rock-klubin yläkerrassa.
Siellä asui myös Akateemiseen sosialistiseuraan kuuluvia opiskelijoita Marxin, Engelsin ja Leninin kuvat huoneittensa seinillä.
– Heillä oli mielipiteitä! Eivät olleet penseitä. Välillä meni pari tuntia keskusteluissa.
Tärkein opiskelijajärjestö, johon Yrjö kuului, oli Ylioppilaslähetys, josta tuli myöhemmin Opko.
– Siellä vaikuttaneista Raimo ja Seija Mäkelästä tuli hengellinen isäni ja äitini. Sieltä sain myös rakkauden lähetystyöhön.
Yrjön pääaine oli Uuden testamentin eksegetiikka. Hänen lopputyönsä käsitteli Johanneksen ilmestyksen hymnejä.
– Vuonna 1974 piispa Erkki Kansanaho vihki minut papiksi. Samana päivänä alkoivat hommat Hämeenlinnan seurakunnassa.
Yrjöstä oli Ylioppilaslähetyksessä tullut ”herätysihminen”, ja vuonna 1976 herätyksen tuulet saavuttivat Hämeenlinnan.
– Uskoon tulleita ihmisiä alkoi saapua seurakuntaamme. Pohjanmaalta se herätys alkoi, ja siihen kuului myös tämä niin sanottu mersuherätys, jossa hyvin toimeen tulevia ihmisiä kääntyi, Yrjö kertoo.
Noihin aikoihin 150 teologia kokoontui Vivamoon miettimään, miten asiaan pitäisi reagoida.
– Pian perustettiin Hengen uudistus kirkossamme -yhdistys, johon minäkin menin mukaan. Samalla lähes kaikissa Suomen seurakunnissa alettiin pitää Sanan ja rukouksen iltoja, joissa laulettiin ja rukoiltiin ihmisten puolesta.
Yrjökin järjesti niitä.
– Kokoonnuimme kodeissa ja usein meni yöhön. Kun meillä oli ensimmäinen tällainen kokoontuminen, vaimoni Terttu oikein pelästyi sitä porukkaa. Se ei ollut mitään siistiä väkeä.
Ihmisiä tuli yhä enemmän ja illat siirrettiin Poltinahon seurakuntataloon. Iltojen nimeksi vakiintui Ylistyslaulu- ja rukousilta.
– Olen nyt vetänyt näitä iltoja 41 vuotta ja 7 kuukautta täällä Hämeenlinnassa.
Yrjö aloitti ystävineen myös Kirkon ylistyspäivät -tapahtuman. Se järjestettiin 10 kertaa vuodessa.
– Kirkosta jouduimme siirtymään urheiluhalliin.
Porukka teki ”ylistysmarsseja” kaupungilla.
– Meillä oli banderollit ja jotain tuhat ihmistä. Pidimme myös kokouksia ulkona.
Ensimmäisessä ulkoilmatilaisuudessa eräs moskovalainen perhe tuli uskoon.
– Heistä sain tukikohdan Venäjälle.
Kurjuutta kohti
Vuonna 1992 Yrjö teki ”kokkolalaisten” kanssa 10 päivän avustus- ja evankelioimismatkan Moldovaan, jonne mentiin Moskovan kautta.
– Pidimme kokousta rautatieasemalla Moskovassa. Meillä oli megafonit ja valtava porukka. Miliisi katseli ja mitään ei tapahtunut. Maa oli vapautunut.
– Olimme tehneet ruoka- ja vaatekeräyksen. Ajoin kuorma-autoa tässä ensimmäisessä lähetyksessä, joka suuntautui Moskovaan. Seuraavan lastin veimme Moldovaan. Veimme tavarat ensin kahdella rekalla Viipuriin ja siellä siirsimme ne neljään moldovalaiseen rekkaan. Matkustin niiden mukana pääkaupunki Kisnjoviin ja osallistuin tavaroiden jakamiseen, Yrjö kertoo.
– Moldovassa näin sellaista kurjuutta, etten ole koskaan nähnyt.
Yrjö esittelee ikonia, jonka vangit ovat tehneet Siperiassa. Siellä yrjö aloitti työsarkansa 1993.
– Menin ensin tutustumismatkalle Novosibirskiin, Krasnojarskiin ja Vladivostokiin.
Novosibirskissa Yrjö kävi 4000 hengen tutkintavankilassa.
– Se oli kuin helvetin esikartano. Menin kuolemaantuomittujen osastolle, kovimman tapauksen luo. Kerroin hänelle ristin ryöväristä, ja tämä kaveri otti Jeesuksen vastaan.
Piispa Leino Hassinen antoi Yrjölle tehtäväksi perustaa seurakunta Krasnojarskin miljoonakaupunkiin.
– Hassinen sanoi minulle, että lähetän sinut kaukopartiomieheksi Siperiaan, tee mitä parhaaksi näet.
Se tarkoitti täydellistä luottamusta.
– Jäämerta myöten etsin kylistä ja kaupungista inkeriläisiä mukaan.
Taivaallista tiirikointia
Seurakunta saatiin perustettua ja toiminta käyntiin, vaikka se olikin Yrjön mukaan ”todella hankalaa”.
– Siellä kävi vaikka minkälaista valeveljeä omine ajatuksineen.
Toisaalta työn alku oli suurien näkyjen aikaa.
– Pääsin joka paikkaan. Olin yliopistoissa, sairaaloissa, vanhainkodissa, vankiloissa, kouluissa ja katulasten kokoamiskeskuksissa. Itä-Siperian Jakutskissa tein televisioon yhdeksän tuntia hengellistä ohjelmaa.
– Siis shamanistisella alueella.
Pian Yrjö sai kutsun vankilatyöhön.
– Kävin 43 vankilassa Venäjällä. Monessa niistä monta kertaa.
Ensimmäinen vankila, johon Yrjö meni, oli osa Venäjän suurinta vankila-aluetta. 16 000 miestä ja 1000 naista oli siellä metsätyössä.
– Olin ensimmäinen pastori, joka aloitti työt tällä nyt jo 80 vuotta täyttäneellä vankileirialueella.
– Minulle sanottiin, että älä tule tänne, kun täällä oli kesäteatterikin, ja kaverit lähtivät kesken pois.
Mitäs vielä, Yrjö ajatteli.
– Yli 200 vankia osallistui, ja tilaisuus kesti kaksi tuntia.
– Sanoin, että te kaikki, jotka haluatte tunnustaa syntinne ja saada ne anteeksi, tulette tuohon jonoon. Siihen tuli varmaan 30 kaveria. Jeesus pesi ihmisiä puhtaaksi. Jotkut pyysivät kastetta, ja se sovittiin seuraavaksi päiväksi.
Kastepäivänä ilmeni ongelma. Kastehuone oli lukossa, eikä avainta löytynyt.
– Eräs vangeista veti kengästään tiirikan ja avasi lukon.
– Näin hän käytti lahjojaan Jumalan valtakunnan hyväksi.
Rovasti kertoo itsekin oppineensa tuossa hetkessä tiirikoinnin jalon taidon.
– Pystyn auttamaan sinua, jos ilmenee ongelmia lukkojen kanssa.
– Kastemaljana käytimme ruoka-astiaa. Kysyin, tahdotteko sanoutua irti Perkeleen töistä ja lähteä seuraamaan Jeesusta, ja pojat sanoivat tahdon. Sitten heidät kastettiin. Paikalle tuli rakkaus.
Henkivartijakaarti
– Tässä oltiin naisten leirillä, Yrjö näyttää valokuvasta.
Leirille mentiin lokakuisessa yössä.
– Auto ui mahaansa myöten mudassa. Kävi sääliksi näitä vankeja. He olivat ehkä jotain huumeita vähän myyneet. He olisivat vielä tarvinneet kotia, isää ja äitiä. Nuoria tyttöjä.
– Myöhemmin naiset siirrettiin uuteen paikkaan, joka oli junaradan varressa. Kävimme siellä usein. Meiltä pyydettiin rahaa, että naisille saataisiin kirkko, ja kirkko saatiin. Kerran pidimme heille lääninrovasti Ville Melasen kanssa 12 tunnin kokouksen.
Eräässä Yrjölle tutussa vankileirissä oli jouduttu rakentamaan uusi vankila päävankilan sisään, koska sinne oli tuotu niin vaarallisia vankeja.
– Johtaja ja työntekijät pelkäsivät heitä. Olin vankien keskellä seitsemän lukon takana.
– Minulta on kysytty, enkö pelännyt. Sanoin, että minulla on sellainen henkivartijakaarti, että kaikki voivat olla kateellisia.
Sitä paitsi Yrjö on nostanut 177,5 kiloa penkistä.
– Lisävankilassa oli kolme selliä, ja jokaisessa niistä yli 100 vankia. Puhuin heille ristikkoverkon läpi. Sanoin, että jos te pojat haluatte, voin rukoilla puolestanne. Julistan synnit anteeksi. Ja jos sulla on sairautta, voit kertoa. Työnnätte kasvonne ristikkoon, niin minä voitelen teidät öljyllä.
– Koin tekeväni elämäni parasta työtä.
Työ jatkui Siperiassa 25 vuotta, ja vielä eläkkeelläkin, joka alkoi vuonna 2014.
Eläkeaika ei ole muutenkaan tarkoittanut keinutuolia. Yrjö Niemi on toiminnan mies. Hän vastaa kaikkiin kysymyksiin kertomalla, mitä on tehty.
On pidetty miesten aamukahvitilaisuutta Hämeenlinnassa 24 vuotta.
– Aamukahvit ovat auttaneet monia.
– Vierailijoina ovat olleet muun muassa Sakari Orava ja Paavo Lipponen.
On pidetty miesten saunailtoja 43 vuotta.
– Löylyissä kaverit puhuvat, Yrjö kertoo.
Vuosiluvut ja ihmisten nimet vilisevät. Paljon jää kertomatta.
Siirrymme katselemaan ikoneita. Yrjö on mennyt uudelleen naimisiin Tertun kuoleman jälkeen. Nykyinen vaimo Tuula harrastaa ikonimaalausta ja on parhaillaan kesämökillä maalaamassa.
– Uskon kuvapuoli on kirkossamme laiminlyöty. Ei ihmisillä ollut aikanaan Raamattuja. Silloin opetettiin kuvilla.
Halu tehdä lähetystyötä elää Yrjössä edelleen. Viime lokakuussa hän vietti 10 päivää Ukrainassa.
– Vuosi sitten täällä Hämeenlinnassa kävi sieltä nuorisopastori. Nyt tapasimme hänet Ukrainassa, Odessassa. Siellä oli ainutlaatuinen seurakunta. Niiden humanitäärinen työ on sellaista, jota en ole koskaan nähnyt. Siellä tulee myös ihmisiä uskoon koko ajan.
– Mun piti mennä sotaa käyvään maahan voimaantuakseni.
Seuraava matkakohde on Moldova.
– 31 vuotta sitten kävin siellä viimeksi.
Lopuksi Yrjö haluaa pitää hartaushetken. Hän tekee öljyllä ristinmerkin otsaani.
– Tämä on sulle nyt vaikea juttu, kun olen tällainen höpöttelijä, hän sanoo.
