Kirjoittanut
Suomen Raamattuopiston Sisälle sanaan -kurssin opettaja Jussi Seppälä kertoo, että esimerkiksi Saarnaajan kirja hämmästyttää ajankohtaisuudellaan.
Sisälle sanaan -opintokokonaisuudessa on syyslukukaudella käsitelty Vanhaa testamenttia. Syyskauden viimeisessä opintoviikonlopussa pureudutaan erityisesti Vanhan testamentin ”kirjoituksiin”, eli niihin kirjoihin, jotka eivät kuulu lakiin eivätkä profeettoihin.
– Tämä kolmijako, jossa Vanha testamentti jaetaan Tooraan, profeettoihin ja kirjoituksiin, on juutalaista perua, Jussi Seppälä kertoo.
Kirjoituksiin kuuluvat esimerkiksi Sananlaskujen kirja, Jobin kirja, Laulujen laulu, Esran ja Esterin kirjat sekä Saarnaajan kirja, monien muiden ohella.
– Joukossa on siis runollista kirjallisuutta, historiaan liittyviä kertomuksia ja viisauskirjallisuutta.
Viisauskirjallisuuteen kuuluu muiden muassa Saarnaajan kirja. Sen loppu taitaa kuitenkin kallistua runouden puolelle, eikä kirja täysin historiatonkaan ole. Sen kirjoittajana on pidetty kuningas Salomoa. Pessimismiin taipuvainen Saarnaaja kirjoittaa minä-muodossa yrityksistään saavuttaa elämässä jotakin merkityksellistä.
– Saarnaaja kokee eksistentiaalista ahdistusta, Seppälä kuvaa.
– Hän kertoo etsineensä elämän tarkoitusta ilosta ja naurusta, mutta sekin oli turhuutta. Myös viini oli turhuutta. Hänellä oli useita vaimoja. Hän rakensi taloja ja istutti puutarhoita, hankki orjia ja orjattaria. Hänellä oli karjaa enemmän kuin kellään muulla, joka oli hallinnut Jerusalemissa. Hän oli loputtoman rikas, Seppälä kertoo.
Silti Saarnaaja kokee riittämättömyyttä. Hedonismi jättää jälkeensä vain tyhjyyttä. Tämä on myös oman aikamme kipeä havainto.
– Saarnaajan elämässä kaikki oli turhuutta ja tuulten tavoittelua. Siitä ei ollut hyötyä auringon alla. Viisauskin oli turhuutta. Saarnaajan lopputulos on, että muista Luojaa nuoruudessasi, pelkää häntä ja pidä hänen käskynsä. Ilman Jumalaa kaikki lopulta haipuu turhuuteen.
Seppälä nostaa kirjoituksista esiin myös Psalmien kirjan, joka on monelle tärkeä rukouskirja.
– Esimerkiksi valituspsalmit ovat meille vaikeita ymmärtää, jos meillä on kaikki kohtalaisen hyvin. Voi olla hankala samaistua teksteihin, joissa valitetaan ja itketään sitä, että viholliset ovat polttaneet maamme ja tappaneet sukulaisemme. Mutta ehkä nämä kohdat ovat olemassa toisia ihmisiä varten. Nyt esimerkiksi ukrainalaisia varten, Seppälä pohtii.
– Jobin kirjakin on ajankohtainen, koska se on täynnä kärsimystä, kuten elämä usein on, hän jatkaa.
– Siinä ei selitellä kärsimystä. Sen sijaan Jumala vihastuu Jobin ystäville, jotka tekevät niin. Joskus kyllä näemme, että kärsimys on seurausta jostakin elämänvalinnasta. Ja joskus kärsimys on tehnyt ihmisestä sen, mikä hänestä on tullut. Monelle se on myös paljastanut, mikä on merkityksellistä. Mutta aina kärsimystä ei voi selittää. Joskus täytyy Jobin tapaan panna käsi suulle, jotta ei tulisi lausuneeksi Jumalasta väärää todistusta, kuten Jobin ystävät.
Jobin kirja ei kerro, miksi kärsimystä on, mutta se kertoo jotakin tärkeämpää.
– Sen, että Jumalalla on kaikki hallinnassa, ja että hän on hyvä.
Monet Vanhan testamentin kirjat ovat Seppälän mukaan senkin vuoksi ajankohtaisia, että ne tuntuvat muistuttavan Ukrainan tilanteesta.
– Esterin kirjassa puhutaan kansanmurhan teemasta, joka ikävä kyllä on ajankohtainen teema. Toiveikkaampia näkökulmia tarjoavat sen sijaan Nehemian ja Esran kirjat, joissa käsitellään jälleenrakennusta.
Vanhan testamentin kirjoituksiin keskittyvä Sisälle sanaan -viikonloppu järjestetään Suomen Raamattuopistolla 25.-27.11.
Siihen ja kurssin muuhun antiin voit tutustua tästä linkistä
