Kirjoittanut
Sisäministeri Päivi Räsänen sanoo rahankeräyslain uudistamisen olevan matkalla eduskunnan käsiteltäväksi ensi syksynä. Uudistushankkeella pyritään korjaamaan edellisen lakiuudistuksen jälkeen esille tulleita puutteita.
Nykyisessä rahankeräyslaissa on säädetty kielto myöntää rahankeräyslupa evankelis-luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle, koska niillä on lakiin perustuva oikeus kerätä veroja. Rahankeräyslupa voidaan kuitenkin antaa Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, jolla on yksinomaan yleishyödyllinen tarkoitus.
Lain mukaan yleishyödyllisen toiminnan täytyy olla sosiaalista, sivistyksellistä tai aatteellista tarkoitusta varten. Erilainen uskonnollinen toiminta on määritelty vuonna 2005 säädetyssä edellisessä rahankeräyslaissa tarkoittamaan juuri yleishyödyllistä toimintaa.
Sisäministeriö järjesti kristillisten järjestöjen ja median edustajille tiistaina infotilaisuuden, jossa moni totesi nykyisen rahankeräyslain olevan monelta osin tulkinnanvarainen.
Tulkintaongelmia on syntynyt siitä, täyttääkö rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta yleishyödyllisyyden vaatimuksen.
”Uskonnolliset järjestöt ajautuneet hankaliin tilanteisiin”
Sisäministeri Räsäsen mukaan tulkintaongelmia on esiintynyt erityisesti sen jälkeen, kun rahankeräyslupien myöntämiset siirtyivät lääninhallitukselta Poliisihallitukseen. Räsänen tähdentää, että lupaa hakevan uskonnollisen järjestön toimintaan on katsottu kuuluvan esimerkiksi uskonnon harjoittamista. Kaikilta uskonnonharjoittamista ei kuitenkaan ole tulkittu yleishyödylliseksi toiminnaksi.
– Tästä yleishyödyllisyyden yksinomaisuuden syystä uskonnolliset järjestöt ovat ajautuneet hankaliin tilanteisiin lupamenettelyssä, toteaa Räsänen.
Sisäministeri aikoo varmistaa, että uskonnollinen toiminta nähdään jatkossa yleishyödylliseksi toiminnaksi rahankeräyslupia myönnettäessä. Tästä huolimatta uskonnonharjoituksen yhteydessä kerättävään kolehtiin ei lain mukaan tarvita rahankeräyslupaa.
Päivi Räsänen on törmännyt rahankeräysluvan tulkintaongelmaan jo ennen sisäministerin pestiään. Räsänen teki keväällä 2011 omien sanojensa mukaan ”pari kirjallista kysymystä” rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien ongelmiin rahankeräyslupien saamisessa. Kysymykset ovat ministerin mukaan edelleen olemassa ja nyt Räsänen lupaa asioiden selkiintyvän ja korjaantuvan.
Kirkko keksinyt keinon olla yleishyödyllinen rahankerääjä
”Kirkon nimissä” on nähty toteutettavan yli 60 vuoden ajan Yhteisvastuukeräystä, joka on Suomen suurin kansalaiskeräys. Yhteisvastuunkeräyksen hallinnointi ja toteutus on kuitenkin annettu kirkollisella kentällä vaikuttavalle Kirkkopalvelut ry:lle, joka on myös keräyksen toteuttaja – ei siis kirkko.
Itse luterilainen kirkko ei voi olla lain mukaan suoraan keräyksen toteuttaja ja hallinnoija, vaikka luterilaisissa seurakunnissa järjestetään lukemattomia tilaisuuksia ja konsertteja Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
Kirkkopalvelujen hallinnoima Yhteisvastuukeräys jalkautuu tuhansien vapaaehtoisten voimin kaduille myös monen seurakunnan eteisen kautta.
Luvan voimassaoloon pidennystä
Lakihankkeella pyritään myös helpottamaan lupaa hakevien asemaa pidentämällä keräysluvan voimassaoloaikaa. Nykyisin rahankeräyslupa voidaan antaa enintään kahden vuoden määräajaksi.
Tilaisuudessa muistutettiin myös lakiin kirjatusta vanhasta käytännöstä, jonka mukaan myös uskonnollisten järjestöjen pitää avata kutakin rahankeräystä varten erillinen pankkitili tai rahankeräystili. Järjestöjen tulee käyttää tilille ohjattuja varoja vain nimettyyn keräyskohteeseen – ei järjestön muuhun toimintaan.
Rahankeräyslain uudistusten tultua voimaan sisäministeri Päivi Räsänen uskoo seurakuntien aktivoituvan nimenomaan diakoniatyön keräyksissä.
Hakemusten käsittelyyn odotetaan ruuhkaa. Käsittelyajan odotetaan venyvän resurssien takia 3-4 kuukauteen.
Uudistushanke herättää pääosin myönteistä palautetta
Sisäministeriön aiemmin tänä vuonna järjestämässä keskustelutilaisuudessa asiaan varauksellisesti suhtautuneet katsoivat, että rahankeräysoikeuden myöntäminen sellaisille julkisyhteisöille, joilla on lain takaama veronkanto-oikeus, muuttaisi merkittävästi yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen toimintaympäristöä.
Myönteisissä puheenvuoroissa korostettiin yhteiskunnan tarjoaman avun niukkuutta ja hitautta yllättävissä kriisitilanteissa.
Kirkko ei myöskään halua ottaa kunnan sosiaalitoimen roolia eikä kilpailla avustusjärjestöjen kanssa, vaan tekee järjestöjen kanssa yhteistyötä. Näkemyksiä esitettiin myös laajemmista rahankeräyslain muutostarpeista.
Sisäministeriö asetti rahankeräyslain muuttamista koskevan lakihankkeen lokakuussa 2012.
