Kirjoittanut
Open Doorsin työntekijä Nicole matkusti pohjoisvietnamilaiseen vuoristoprovinssiin tutustumaan järjestön “lehmäpankkiprojektiin”, jonka tarkoituksena on auttaa heimokansoihin kuuluvia uskovia elättämään itseään ja perheitään.
“Aamupalan jälkeen viisihenkinen ryhmämme lähti tapaamaan lehmä-projektiin osallistuneita hmong-heimon uskovia”, Nicole kertoo. ”Ensin matkustimme pakettiautolla, sitten pienellä veneellä. Sitten aloimme kävellä ja yritimme olla mahdollisimman hiljaa, koska pastori Hung*, paikallinen projektikoordinaattori, pyysi meitä olemaan hienotunteisia. Hieman ennen tuloamme paikalliset viranomaiset olivat pysäyttäneet ulkomaalaisten ryhmän, joka oli ollut matkalla samaan paikkaan kuin me.
Yhtäkkiä meitä lähestyi moottoripyörillä ajava miesjoukko. Pastori Hung viittoi meitä nousemaan kyytiin ja niin jokainen meistä hyppäsi pyörän selkään. Näin seikkailumme alkoi.
Aluksi ajoimme päällystettyä tietä. Pian olimme kuitenkin kivisillä ja mutaisilla poluilla, jotka olivat paikoittain erittäin jyrkkiä ja kapeita. Tihkusade ei auttanut asiaa. Eräänkin kerran minä ja vietnamilainen veli, jonka kyydissä olin, olimme vähällä kaatua taaksepäin jyrkässä mäessä. Onneksi hän pystyi sai meidät mäen päälle jaloillaan tukea ottaen. Nauroimme helpotuksesta ja sanoimme toisillemme “okei”, sillä hän ei osannut englantia enkä minä hänen kieltään.
Ajoseikkailumme päättyi noin tunnin kuluttua. Saavuimme yksinkertaisen, puusta ja kuivista risuista tehdyn talon luo. Talo sijaitsi puustoisella ja ruohoisella alueella. Näky oli virkistävä.
Talon edessä istui nainen, sininen paita ja farkut yllään, huivi päässä ja siniset saappaat jalassa. Hänen seurassaan oli muutamia lapsia. Pastori Hung kertoi, että nainen oli yksi heistä, joita olimme tulleet tapaamaan. Menimme taloon ja esittäydyimme.
Naisen nimi oli Mai*. Hän oli hyvin hiljainen. Häntä hieman jännitti, kun kerroimme, että olimme tulleet kuulemaan hänen tarinansa. Kysellessämme hän kuitenkin kertoi halukkaasti elämästään ja kokemistaan siunauksista.
Kovia aikoja
Mai* kuuluu pohjois-Vietnamin hmongheimoon. Hänen vanhempansa olivat hyvin köyhiä. Heillä oli syrjäisellä seudulla maatila, jonka he joutuivat kuitenkin rahapulan vuoksi myymään. ”Talomme oli pieni ja hutera. Aina kun satoi, meitä pelotti, koska talo oli niin huono”, Mai muistelee.
Mai meni naimisiin Canhin* kanssa, ja he asuivat miehen perheen kanssa, joka niin ikään oli hyvin köyhä. Kaikki työskentelivät ahkerasti joka päivä. Suurin osa elannosta tuli maissinviljelystä.
Mai ja Canh saivat ensimmäisen lapsensa vuonna 2002. Vanhemmat miettivät, kuinka kasvattaisivat poikansa. ”Emme tuolloin tienneet, miten olisimme voineet parantaa elämäntilannettamme. Ne olivat kovia aikoja”, Mai sanoo.
Kaksi vuotta myöhemmin Mai synnytti toisen pojan. Hän ja Canh päättivät muuttaa pois Canhin vanhempien luota omilleen. He rakensivat pienen talon mudasta, savesta ja bambusta. Sateella vesi tuli sisään ja kasteli kaiken. Joskus heidän täytyi peittää talon sisätilat kankaalla tai hakea metsästä lehtiä talon suojaamiseksi.
Satoi usein. Koko perhe kärsi kovasti, mutta ainakin he olivat yhdessä.
Todellinen murhenäytelmä
Perheen elämä muuttui yhtäkkisesti 2006, Canh menehtyi vahingonlaukauksen seurauksena. Hän oli ollut metsässä, ja metsästäjät olivat luulleet kuulleensa eläimen liikkuvan ja ampuneet äänen suuntaan. He eivät tienneet ampuneensa ihmistä. Tällaiset onnettomuudet ovat tuolla seudulla melko yleisiä. Canhin kuolema oli Maille suuri järkytys. Heidän poikansa olivat vielä pieniä ja Mai oli huolissaan siitä, miten perhe selviäisi.
Main täytyi nyt huolehtia yksin lapsistaan. Hän työskenteli maissi- ja bataattipelloilla. Tulot eivät silti riittäneet, ja Mai joutui lainaamaan naapureiltaan rahaa lasten sairaalakuluihin. Maksaakseen lainansa pois Mai työskenteli toisille viljelijöille. Maanviljely oli perheen päätulonlähde, vaikkakaan siitä saadut tulot eivät riittäneet. Mai ja pojat söivät kolmesti päivässä, mutta ateriat olivat joko riisiä tai maissia ja vihanneksia. Muuta ravintoa, kuten lihaa, oli lautasella harvoin.
Mailla oli vaikeuksia saada poikien koulumaksut maksettua tai vaatettaa heidät talvikautena. Hänen täytyi kohdata kaikki haasteet yksin.
“Avasin sydämeni Kristukselle”
Canhin kuoleman jälkeen läheisen seurakunnan pastori Bao* vieraili Main luona. Pastori kertoi perheelle Jeesuksesta. Mai otti Kristuksen vastaan Herranaan ja Vapahtajanaan. Hän alkoi käydä pastori Baon seurakunnassa ja osallistui sen toimintaan.
Maista tuli virallisesti seurakunnan jäsen alkuvuonna 2007. Hänestä oli ihanaa käydä kirkossa ja rukoilla. Hänen uskonsa Jeesukseen kasvoi päivä päivältä vahvemmaksi. Mai kertoo, että kun hänen lapsensa ovat sairaana tai heillä on muita vaikeuksia, ensimmäiseksi he pyytävät Jumalaa auttamaan heitä.
Main ei tarvitse enää huolehtia asioista yksin. Nyt hänellä on Joku, johon hän voi todella luottaa – siunauksista suurin, Jeesus.
“He vainosivat minua ankarasti”
Canhin perhe ei ilahtunut Main uskoontulosta. He olisivat halunneet hänen jatkavan hmongheimon perinteisiä, kuolleiden puolesta toimitettavia rituaaleja. Canhin perhe alkoi vainota Maita. He pyrkivät estämään hänen kirkossa käymisensä ja jopa uskonsa. Mai polvistui ja rukoili perheensä puolesta, että he jaksaisivat seurata Kristusta seurauksista huolimatta.
Main appivanhemmat uhkailivat häntä sanoen, että jos hän jatkaisi kirkossa käyntiä, he ilmiantaisivat hänet viranomaisille ja hänet pidätettäisiin ja vangittaisiin. Mai kertoo, että appivanhemmat käskivät hänen pysyä kotona ja lakata käymästä kirkossa. Hän ei totellut, vaan jatkoi kirkossa käymistä ja rukoilemista eikä antanut periksi.
Jumala antoi Maille voimaa pysyä uskossa. Kun appivanhemmat näkivät hänen sinnikkyytensä, he lopettivat vainoamisen.
Suuri siunaus minulle ja perheelleni
Mai asui lastensa kanssa samassa talossa lähes 10 vuotta, kunnes seurakunta auttoi heitä rakentamaan uuden kodin. Tämä oli perheelle suuri helpotus, mutta Mailla oli edelleen vaikeuksia kustantaa poikiensa koulunkäynti. Maita kohtasi uusi tragedia, kun hänen isänsä ampui vahingossa toista ihmistä metsässä ja Main täytyi auttaa maksamaan haavoittuneen hoitokuluja.
Yksi seurakunnan pastoreista tiesi Main tilanteesta ja kun hän kuuli “lehmäprojektista”, hän pyysi Maita osallistumaan projektia esittelevään tilaisuuteen.
Lehmäprojekti alkoi 2015, ja sen tarkoituksena on auttaa taloudellisesti köyhiä heimouskovia lehmien pidon avulla. Mai oli yksi projektin ensimmäisiä osallistujia. Open Doorsin paikalliset yhteistyökumppanit tarjoavat osallistujaperheelle lehmän, ja kun lehmä muutaman kuukauden kuluttua vasikoi, perhe antaa vasikan projektin käyttöön, niin että joku toinen perhe voi saada avun. Perhe, joka sai lehmän, voi käyttää sitä maatilan töissä, teettää sillä vasikoita tai myydä sen maksaakseen koulumaksuja ja muita kuluja.
Mai sai aluksi kaksi tiineenä olevaa lehmää. Hän kertoo, että hän ja hänen perheensä olivat innoissaan lehmistä ja niiden kasvattamisesta. Ilman projektin apua hän ei olisi tiennyt, miten hankkia riittävä elanto. Mai uskoo, että projektiin osallistuminen on suuri Jumalan siunaus hänelle ja hänen perheelleen.
Main ja hänen perheensä tuli pitää hyvää huolta lehmistä. Pastori Hung järjesti Maille koulutusta lehmien hoidossa.
Mai ja hänen poikansa olivat ahkeria lehmien hoitajia. Heillä oli päivärutiini: aamulla he syöttivät lehmille puuroa. Sitten he veivät lehmät laitumelle. Illalla lehmät tuotiin takaisin suojaan.
“Haluan jakaa omastani muille”
Toinen Main lehmistä sai vasikan. Mai ja hänen perheensä pitivät vasikasta hyvää huolta ja antoivat sen sitten projektille, jotta joku toinen perhe voisi hyötyä siitä. Mai kertoo, että iloitsi perheen puolesta, joka sai vasikan ja perhe oli todella onnellinen vasikasta. Jumala oli siunannut Maita ja hänen perhettään suuresti. Tämän takia Mai on valmis jakamaan saamastaan ja haluaa antaa vasikan seuraavalle perheelle, joka voi sitä kautta kokea siunausta.
Lehmäprojektin avulla Mai on jopa kyennyt todistamaan uskostaan appivanhemmilleen. Hän kertoi heille Kristuksen siunauksista ja kutsui appivanhempansa kirkkoon. Main kirkossa käynti ja hänen kokemansa siunaukset saivat appivanhemmat lähtemään kirkkoon ja heistä tuli sitoutuneita Kristuksen seuraajia. Jumala on antanut Maille suuren sydämen toisia ihmisiä kohtaan ja hän voi olla siunauksen kanavana jopa vainoajilleen.
“Kiitän Jumalaa”
Tällä hetkellä Main perheellä on kaksi lehmää ja yksi sonni. Mai haluaa hoitaa eläimiä mahdollisimman hyvin voidakseen aloittaa laajamittaisen karjankasvatuksen. Mai sanoo uskovansa, että lehmien avulla hän voi kustantaa lapsilleen paremman koulutuksen.
Mai iloitsee projektista ja on kiitollinen siitä, kuinka se on auttanut hänen perhettään ja miten hän sen avulla voi todistaa toisille. Main perheen tilanne on parantunut, mikä on todistuksena hänen sukulaisilleen ja muille ihmisille, jotka eivät käy kirkossa. Mai voi todistaa elämästä Kristuksessa, kuinka Hän on auttanut heitä.
Mai kiittää Jumala ja niitä ihmisiä, jotka ovat rukoilleet ja tukeneet projektia. Hän kiittää ensinnäkin Jumalaa, joka kutsui hänet yhteyteensä. Mai kiittää pastori Hungia, joka tutustutti Main lehmäprojektiin. Mai rukoilee projektin sponsorien ja tukijoiden puolesta, että Jumala siunaisi heitä moninkertaisesti.
Main tapaamisen siunaus
Main lopettaessa kertomuksensa huomasin, että hänen oli helpompi olla ja hänellä oli hymy kasvoillaan. Me rohkaisimme häntä ja rukoilimme hänen ja hänen perheensä puolesta. Sitten menimme katsomaan hänen lehmiään. Ne näyttivät terveiltä ja vahvoilta. Mai ja hänen perheensä olivat selvästi pitäneet niistä hyvää huolta.
Olin todella siunattu saadessani tavata Main. Kun kuulin, miten hän luetteli siunauksiaan yksi kerrallaan, olin iloinen. Lähdimme heidän luotaan kiitollisin mielin. Oli seikkailu päästä heidän luokseen, mutta se oli sen arvoista.
Kristittyjen rukousten ja tuen avulla Open Doors on kyennyt kolmen vuoden aikana auttamaan 40 perhettä. Pastori Hung pyytää jatkamaan rukousta projektin ja perheiden puolesta. “Rukoilkaa, että lehmäprojekti saa jatkua, sillä sen avulla tuetaan erilaisia perheitä. Rukoilkaa, että perheet olisivat uskollisia eläinten hoidossa, niin että ihmiset voisivat päästä pois köyhyydestä.”
Main rukouspyynnöt:
“Rukoilkaa mahdollisuutta remontoida kotimme, jotta meidän olisi parempi elää.”
“Rukoilkaa, että poikani voisivat opiskella ja tulla hyvin toimeen elämässään.”
“Rukoilkaa, että perheeni rakastaa ja seuraa Jumalaa. Rukoilkaa, että saisimme olla eläviä todistuksia naapureiden keskuudessa, niiden, jotka tunnemme ja niille, jotka tapaamme tulevaisuudessa.”
* Nimet muutettu turvallisuussyistä
Tutustu lisää Vietnamin tilanteeseen.
