Kirjoittanut
Taloustieteen työelämäprofessorina sekä Etlan ja Evan toimitusjohtajana työskennellyt Sixten Korkman pohtii kristinuskon merkitystä lokakuussa 2022 julkaistussa kirjassaan ”Talous ja humanismi”.
”Kristinusko juurrutti ihmisoikeudet koko läntiseen maailmaan ja on tältä kannalta ollut tärkeämpi kuin Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus tai Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistus.”
Näin kirjoitti taloustieteilijä Korkman Suomen suurimmassa päivälehdessä syyskuussa 2022. Hän syventyy aiheeseen sivukaupalla hieman myöhemmin julkaistussa kirjassaan. Mikä sai tunnetun taloustieteilijän ajattelemaan ja kirjoittamaan näin? Ennen kuin ”talouselämän Gandalf” arvioi hyvinvointiyhteiskunnan perustaa Radio Dein haastattelussa, annetaan hänen suomentaa länsimaista talousmekanismia ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Mikä saa taloustietelijän käsittelemään kirjassaan sekä taloutta että humanismia?
– Humanismi on ihmiskeskeinen näkemys, joka lähtee siitä, että ihmisen arvon kunnioittaminen pitäisi olla ajattelumme ja toimintamme lähtökohtana. Näillä arvoilla ja uskomuksilla on huomattava merkitys sille, minkälaisia instituutioita me luomme yhteiskuntaan, miten ne toimivat ja minkälaista politiikkaa me harjoitamme. Jos sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen, niin ei se väärin ole [sanottu].
– Tähän maailmaan syntyy joka vuosi 80 miljoonaa lasta. Joka sekunti syntyy ainakin kaksi lasta keskimäärin. Jos kysymme, minkälainen elämä näille lapsille tulee, mistä se riippuu ja riippuuko se siitä, ovatko he älykkäitä tai muuten lahjakkaita, niin [se on] vastaus jossain määrin, mutta paljon enemmän se riippuu siitä, minkälaiseen maahan he sattuvat syntymään.
– Jos he sattuvat [syntymään] sellaiseen maahan, jossa ei ole kunnon koulujärjestelmää, julkisia palveluja, ryövärit rosvoaa ja poliikot ovat korruptoituneita, niin huonosti siinä käy. Jos sattuvat syntymään hyvään maahan, niin on mahdollista, että he voivat elää monessa suhteessa ihan hyvää elämää.
Uusliberalismi uhkaa hyvinvointivaltioita
Markkinataloudessa hinnanmuodostus eli hyödykkeiden hintojen määräytyminen on vapaan kysynnän ja tarjonnan säätelemä. Tuotantomäärät ohjautuvat myös kysynnän mukaisesti. Markkinataloudessa yksityishenkilöt perustavat yrityksiä.
Kapitalismi on taloudellinen ja sosiaalinen järjestelmä, joka perustuu siihen, että tuotantovälineiden on oltava yksityisomistuksessa, markkinat toimivat mekanismina niukkojen resurssien tehokkaaseen jakamiseen ja pääoma lähteenä rikkauden tuottamiseen.
Markkinatalous on Korkmanin mukaan edellytys hyvinvoinnille, kun taas venäläinen malli on jokaisen arvioitavissa ihmisoikeuksiin liittyviä uutisia seuratessa.
– Kapitalismista voi sanoa niin kuin demokratiasta, että vähiten huono järjestelmä, mitä on kokeiltu. Se on luonut ennen näkemätöntä vaurautta. Tästä on ikään kuin hyvä pitää kiinni, mutta sehän ei ole mikään monoliittinen möykky vaan sitä esiintyy monessa muodossa.
Korkmanin mukaan kapitalismi on kuitenkin mennyt jossain määrin rikki. Markkinafundamentalismia kutsutaan usein uusliberalismiksi, joka ”sulkee silmänsä yhteiskunnalliselle seuraukselle.”
– Eli sille, että maailmassa syntyy tavattoman paljon eriarvoisuutta ja epävakaisuutta.
Uusliberalismista on tullut Korkmanin mukaan ”uskonto”, joka vie harhaan. Eli rahasta tulee epäjumala?
– Siinä voisi sanoa, että pikkuisen löytyy kaikuja siitä, mitä löytyy raamatusta ja mitä sanoi aikoinaan Aristoteles ja muut. Jos menee liiallisuuksiin, että ahneudesta tehdään hyve ihmisten mielissä, niin ei siitä hyvää seuraa.
Korkman näkee tällaisesta uusliberalismin ahneudesta piirteitä Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja muissa angloamerikkalaisissa maissa, jotka ovat menneet kapitalismissa väärille poluille. Korkmanin mukaan Margaret Thatcher sai aluksi “vähän tolkkua ja järjestystä siihen maahan, mutta sitten se meni aivan liian pitkälle”. Taustalla on tärkeä periaate. Korkman nimeää tässä yksilön korostamisen yhteisön kustannuksella sekä kilpailuvoiton tavoittelun välittämättä yhteiskunnallisista seurauksista ja tasa arvosta.
Se on muuten yksi syy siihen, minkä takia Venäjä ei myöskään näytä pärjäävän edes tässä sodassa Ukrainaa vastaan.
– Vaikka kuinka paljon hyvää on sanottava markkinataloudesta, niin sillä on taipumusta johtaa monessa suhteessa hyvin räikeään eriarvoisuuteen ja se ei ole hyvä.
– Kaikessa voi syntyä fundamentalismia. Myös liberalismiin sidoksissa olevassa ajatuksessa on syntynyt kapea näkemys, joka korosti pelkästään yksilöä, yksilönvapautta, markkinan toimintaa eikä haluttu antaa mitään roolia yhteisvastuulle tai hyvinvointivaltion pyrkimyksille.
– Pitää olla koulutus, sosiaaliturvaa, hyvinvointipalveluja. Liberalismi on siis monipäinen olio. On myös sosiaalinen liberalismi.
Markkinatalous ja demokratia – Meanwhile in Russia
– Täytyy muistaa, että markkinatalouden suuria etuja on kuitenkin se, että historiallisen kokemuksen valossa se on yhdistettävissä demokraattiseen järjestelmään. Sen vaihtoehtohan on käytännössä suunnittelutalous. Sellainen järjestelmä, jossa ihmisille ei voi sallia vapautta.
– Samaan aikaan Pohjoismaisesta markkinataloudesta katsotaan ihmetellen vaikkapa tätä venäjän taloutta. Venäläisessä ajattelutavassa oikeudenmukaisuudella ja yksilön arvostamisen tuntuu olevan ihan erilainen merkitys kuin täällä.
Pohjoismainen hyvinvointi heijastaa paljon sellaista arvomaailmaa, joka on maallistunutta luterilaisuutta.
Voidaanko Venäjän tapauksessa puhua jonkinlaisesta ryöväri kapitalismista, jonkinlaisena markkinatalouden irvikuvana?
– Kyllä se näin on. Se on muuten yksi syy siihen, minkä takia Venäjä ei myöskään näytä pärjäävän edes tässä sodassa Ukrainaa vastaan. Taustalla on se, että venäjällä ei ole koskaan ollut yksilön vapautta, demokratiaa. Ei ole luotu sellaisia instituutioita, joissa olisi toimiva oikeusvaltio, jossa olisi vapaa lehdistö tai media. Kaikki tämä tukahduttaa välillisesti myöskin markkinatalouden toimintaedellytykset. Surullinen tapaus. Todellakin.
Venäjän todellisuudessa jyllää myös korruptio, joka myös rapauttaa luottamusta. Juuri tämän luottamuksen Korkman näkeekin Pohjoismaissa ylistämisen arvoiseksi.
– Jossain määrin ylistän pohjoismaista mallia, vaikka siinäkin on omat ongelmansa. Kuitenkin ihmisillä on yleisesti ottaen hyvä elää pohjoismaissa ja meillä on voimakas keskinäinen luottamus ja luottamus instituutioihin. Se on tavattoman arvokas piirre.
Kapitalismin aatteelliset juuret ovat uuden ajan tieteen kulttuurista ja valistusajan ajatusmaailmasta. Kirjassaan Korkman pohjaa kapitalmin juuria myös uskonpuhdistukseen.
Kristinusko – länsimaisen hyvinvoinnin kivijalka?
Talous ja humanismi -kirjassa Korkman käsittelee kulttuurin merkitystä pääosin laajasta ja paljolti aatehistoriallisesta näkökulmasta mutta samalla varsin valikoivasti. Yksi taloudesta ja yhteiskunnasta kertova tarina liittyy kristinuskoon.
– Kristinusko on ollut hallitseva viitekehys viimeisen 2000 vuoden ajan. Se löi leimansa koko yhteiskuntaan läntisessä maailmassa ja siihen, miten ajateltiin taloudessa. Näin ollen kristinusko on ohittamaton silloin, kun puhutaan siitä, miten ideat ja kulttuuri muokkaavat maailmaa. Käsittelen kirjassani katolisuutta, protestantismia ja kalvinismia, joka näkyy erityisesti Yhdysvalloissa.
– Meillä Suomessakin on toiminut tutkimusryhmä, joka korostaa sitä, että luterilaisuus on lyönyt leimansa pohjoismaisiin yhteiskuntiin. Voimme ajatella jopa, että pohjoismainen hyvinvointi heijastaa paljon sellaista arvomaailmaa, joka on maallistunutta luterilaisuutta.
Eikö siis hyvinvointivaltion leiman voi tulkita teollistumisen, urbanisoitumisen sekä työväenliikkeen ja poliittisen vasemmiston aikaansaamaksi?
– Kaikessa näissä näkemyksissä on perää. Silloin kun oli taloudelliset ja poliittiset edellytykset hyvinvointivaltion syntymiselle, niin silloin siihen oli myöskin asenteellista valmistautumista. Papit olivat takoneet 500 vuotta päähän, että pitää kantaa yhteisvastuutta ja hallitsijalle pitää olla uskollinen.
”Anna keisarille, mikä keisarille kuuluu?”
– Kyllä ja sitä ennen Ruotsin kuninkaalle. Tänäkin päivänä me luotamme näihin instituutioihin ja johtajiimme.
– Kyllä meidän arvomaailmamme edustaa maallistunutta luterilaisuutta.
Ihmisoikeuksien idea syntyi Antiikin Kreikassa ja sitä käsiteltiin myös Antiikin Roomassa – – kyllä se sai tuulta purjeisiin kristinuskon kautta.
Kuohuntaa Helsingin Sanomien kirjoituksesta
Sixten Korkman kirjoitti Helsingin Sanomissa syyskuussa 2022, että “kristinusko juurrutti ihmisoikeudet koko läntiseen maailmaan ja on tältä kannalta ollut tärkeämpi kuin Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus tai Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistus. Kristinuskon kulttuurinen merkitys on ollut ja on maallistumisesta huolimatta edelleen valtava, jos kohta ristiriitainen ja vaikeasti arvioitavissa. Suurin merkitys on kenties ihmisen arvokkuuden kunnioittamisella. Nykymaailmassa tärkein ihmisoikeuksien lipunkantaja, humanismi, on ulottanut tämän vaatimuksen koskemaan myös pakanoita.”
– Kirjoitan tuosta teemasta paljonkin kirjassani. Minulle oli yllätys, että kirjoitukseni [Helsingin Sanomissa] herätti paljon palautetta; sekä myönteistä että kielteistä. Uskonnon kysymykset saattavat herättää paljonkin kiinnostusta, vaikka Suomi on maallistunut maa, mutta suuri osa kuuluu kirkkoon, vaikka osa onkin ”nimikristittyjä” tai ”tapakristittyjä”.
– Ymmärrän hyvin, että voi olla toistakin mieltä. Näen hyvin merkittävänä ansiona kristinuskossa sen, että se on korostanut ensinnäkin sellaisia arvoja, jotka ovat humanisminkin nimissä tärkeitä. Kristinuskohan näkee ihmisen tärkeänä, että hän on sentään Jumalan kuva. Hänellä on ikuinen elämä tuonpuoleisessa. Jokainen ihminen on samanarvoinen Jumalan edessä, oli hän sitten orja tai keisari. Tässä on paljon sellaista, joka puhuttelee.
– Uskon, että kun ihmisoikeuksien idea syntyi Antiikin Kreikassa ja sitä käsiteltiin myös Antiikin Roomassa, mutta se oli silloin pienen eliitin yksityisajattelua tai filosofien kirjoituksissa sisältynyttä, mutta ei niitä arvoja missään kunnioitettu. Mutta kyllä se sai tuulta purjeisiin kuitenkin kristinuskon kautta. Näin ajattelen.
Olit sitten mitä mieltä tahansa kristinuskosta, niin sen kulttuurinen vaikutus ja vaikutus länsimaisiin yhteiskuntiin on ollut valtava ja on edelleen varsin merkittävä.
Toki Korkman sanoo kaiken tämän sen tiedostaen, että kristityt ovat sortaneet kautta vuosisatojen muiden uskontojen edustajia tai pakanoita. ”Kristinusko on ollut myös tavattoman suvaitsematon. On tapettu miljoonia ihmisiä Jumalan nimissä. Silloin on syytä huomauttaa, että tappamiseen on ollut muita syitä”, Korkman huomauttaa.
– Täytyy tehdä erotus kristinuskon sisällön ja sen kannattajien tekojen välillä. Ne ovat täysin eri asia.
Korkman haluaa muistuttaa, että hän ei ole kiinnostunut teologiasta eikä hän pyri ottamaan kantaa siihen, mikä on totuudellisuus Raamatun esittämissä käsityksissä.
– Olit sitten mitä mieltä tahansa kristinuskosta, niin sen kulttuurinen vaikutus ja vaikutus länsimaisiin yhteiskuntiin on ollut valtava ja on edelleen varsin merkittävä.
Takaisin kirkon jäseneksi
Sixten Korkman on kirkon jäsen, vaikka oli pitkään kirkosta eronnut. Lapsuuden kokemukset kirkosta ja seurakunnasta ovat jääneet elävästi mieleen.
– Muistan kun olin oikein pieni ja joku vei minut pyhäkouluun sunnuntaina muutaman kerran. Siellä joku saarnamies pelotteli helvetin kauheuksilla, mikä nyt jälkeen päin ei tuntunut olevan paras tapa perehdyttää lasta kristinuskoon. Muistan kyllä, kun siellä jaettiin kiiltokuvia, missä oli enkeleitä ja lampaita, minkä takia siellä kannatti käydä, kunnes sitten minun paras kaverini sanoi, että ”tuo on kyllä tyttöjen puuhaa”. Siihen se sitten loppui minun osalta.
Mikä sai liittymään takaisin?
– [Liityin] sitten uudestaan, koska koin sympatiaa John Wickströmiä ja Kari Mäkistä kohtaan. He pitivät hyviä puheenvuoroja ihmisarvon ja tasa-arvon puolesta. Monet sitten paheksuivat [heidän puheita]. Minä sitten liityin tästä sympatiasta, mikä ei kylläkään ole hyvä perustelu.
—
Kuuntele Sixten Korkmanin haastattelu Dei Plus -palvelusta.
