Kirjoittanut
Sley juhli kahden vuosikymmenen lähetystyötä Virossa. Menneitä muistettiin kiitollisuudella ja katse kääntyi tulevaan: uudet lähetit Kirsi ja Rami Haaponiemi olivat mukana juhlassa. Piispa Jolkkonen kiitti ja siunasi lähettejä.
Kun lähetyskentälle on matkaa Helsingin Eteläsatamasta alle sata kilometriä, voi herätä kysymys: eikö lähetystyön kuuluisi suuntautua kaukomaille? Kristillisen kirkon historia Virossa on pidempi kuin Suomessa, mutta työnsarkaa riittää sen korjaamisessa, mitä neuvostovalta rikkoi.
– Me tarvitsemme lähetystyöntekijöitä koko Euroopassa, koska Euroopasta on tullut lähetyskenttä. Jos me emme tee lähetystyötä, ihmiset joutuvat kadotukseen. Virossa tehtävän työn suurin syy on koko kansan kärsimys kommunistisen väkivallan alla. Meitä voi ymmärtää sen kautta, mitä Venäjä tekee tänään Ukrainassa, Viron evankelis-luterilaisen kirkon lähetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru perusteli Virossa tehtävän lähetystyön tarvetta juhlapuheessaan.
Lähetyskurssilla kehotettiin rukoilemaan henkien erottamisen lahjaa: lähetystyö on henkien taistelukenttä
Sleyn ensimmäinen lähetystyöntekijä Virossa oli Kari Tynkkynen, joka työskentelee tänään Evankelisen lähetysyhdistys ELY:n työntekijänä. Kolme vuotta myöhemmin kentälle saapui Sakari Seppälä perheineen. Seppälä teki Tarttossa ja Tallinnassa nuoriso- ja pienryhmätyötä.
– Lähetystyö ei ollut kultahippujen loistetta. Voisin sanoa, että henkeäni en menettänyt elämän ja työn haasteissa. Lähetyskurssilla kehotettiin rukoilemaan henkien erottamisen lahjaa: lähetystyö on henkien taistelukenttä, Seppälä muistutti.
Haaponiemet kentälle syksyllä
Juhlassa esiteltiin myös Kirsi ja Rami Haaponiemi, jotka ovat Sleyn tuoreimmat lähetit. Haaponiemet lähtevät lähetystyöhön Viroon tulevana syksynä. Heidät siunaa lähetystyöntekijöiksi Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo Valtakunnallisessa Evankeliumijuhlassa Karkun evankelisella opistolla sunnuntaina 29. kesäkuuta.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko ja lähetystyöstä vastaava Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen molemmat kiittivät Sleyn uskollisuutta työssä eteläisen veljeskansan parissa.
– Sleyn 20 vuotta virossa on osoittanut, että raamattua, rukousta ja uskollisuutta Jumalan kutsulle on työssä käytetty ja niitä käytetään, yhdessä virolaisten veljien kanssa, kun on menty tai tultu meren yli, Jukko totesi ja vertasi puheessaan Suomenlahden ylittämistä Välimerellä kulkemiseen, jonka yli kristillinen kirkko rantautui ensimmäisen kerran Eurooppaan.
– Tämä juhlapäivä on yksi virstanpylväs Sleyn Viron työn historiassa. Kahdenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Monta kohtaamista, raamattupiiriä, jumalanpalvelusta ja sielunhoitokeskustelua on käyty. Kristuksen evankeliumia on julistettu ja pyhiä sakramentteja jaettu, piispa Jari Jolkkonen lausui kirjallisesti lähettämissään terveisissä, jotka satapäiselle juhlakansalle luki Sleyn lähetyjohtaja Ville Auvinen.
– Uskonkysymyksissä on mahdollista erehtyä ja myös kirkot voivat erehtyä. On tärkeää, että Virossa on tehneet työtä lähetysjärjestöt, kuten Sley, jotka haluavat olla uskollisia Raamatulle ja kirkon perinnölle. Jumala siunatkoon teitä ja teidän työtänne. Iloitsen siitä, että Sley on lähettänyt viroon aina parhaat työntekijänne, Viron kirkon piispa emeritus Joel Luhamets muistutti ja kiitti vielä nimeltä mainiten juhlaa juontaneita lähetti Kirsi Vimparia ja Liisa Rossia.
Juhla jatkui ensin kahvin ja kakun merkeissä ja päättyi sitten messuun Helsingin Luther-kirkolla.
