Sleyn katulähetyksen työntekijät ja vastuunkantajat ovat seitsemänkymmenen vuoden ajan tehneet työtä kaikkein vähäosaisimpien keskuudessa Helsingissä.
Sleyn Katulähetys täyttää tänä vuonna seitsemänkymmentä vuotta. Juhla pidettiin huhtikuun viimeisenä sunnuntaina Helsingissä Pyhän Sydämen kappelilla.
Sleyn katulähetys perustettiin sotien jälkeen, jolloin Helsingissä asui paljon yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneita ja syrjäytyneitä ihmisiä. Heidän keskuuteensa evankeliumia ja jokapäiväistä leipää vietiin hartiavoimin. Katulähetyksen tavoittamia ihmisiä kutsuttiin tilaisuuksiin kuulemaan sanaa ja syömään iltapalaa. 1970–1980 luvuilla Katulähetys keräsi myyjäisillä, arpajaisilla sekä kirpputoreja ylläpitämällä varat peräti viiteen tukiasuntoon kodittomille.
”Puutteista kyhätty”
– Me olemme puutteista kyhätty, ei me paljoa harjoitella, ei me hiota lauluja, mutta jos Jumala hioo meitä.
Näillä sanoilla Kalevi Perälä esitteli Pyhän sydämen kappelin juhlassa Katupoikien lauluryhmän. Kolmekymmentä vuotta sitten katulähetyksen piirissä perustettu lauluryhmä on aina ollut todellinen matalan kynnyksen kuoro. Jokainen on ollut tervetullut laulamaan yksinomaan halukkuutensa perusteella. Nuotinlukutaitoa tai aiempaa kuorokokemusta ei ole kysytty, eikä kysytä. Hyvällä joukkuehengellä on kuitenkin valtava vaikutus, sillä kauniisti ja varmasti soivat kappelin juhlassa monet hengelliset laulut, esimerkiksi monelle tuttu ”Golgatan veressä voima on”. Musiikki onkin katulähetyksen toiminnassa vahvasti mukana. Juhlassa kuultiin katupoikien lisäksi katulähetysiltoja viikoittain säestäviä Ahti Vuorisaloa, Anna Nummelaa ja Sari Pyyköstä.
Vaikka 70-vuotisjuhlan puheenvuoroista monissa muisteltiin menneitä päiviä, ei Sleyn katulähetys kuulu historiaan. Joka viikko Hermannin diakoniatalolle kokoontuu joukko ihmisiä, toisilla mukana raskaammat taakat, toisilla vähän kevyemmät. Sanoma Kristuksesta, joka ei väheksy yhtäkään, murtaa yhä ja alati sydänten kylmiä muureja. Eikä kukaan jää nälkäiseksi.
Martti Pyykönen
