Kirjoittanut
Eteläsudanilaiset nuoret Ugandan pakolaisleireillä taistelevat koulutuksen puolesta unelmanaan palata ja jälleenrakentaa kotimaataan. Kirkon koulutukiprojekti tukee heitä tarjoamalla mahdollisuuden koulutukseen ja hengelliseen kasvuun.
Pohjois-Ugandan laajoilla pakolaisasutusalueilla lukemattomat eteläsudanilaiset nuoret elävät monien haasteiden keskellä ja toivovat pääsevänsä kouluun. Yksi heistä on lukiolaistyttö, joka menetti vanhempansa sodassa, ja asuu nyt sukulaistensa luona monihenkisessä taloudessa. Köyhyyden vuoksi sukulaisperheen vanhemmat joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä siitä, ketkä lapsista voivat käydä koulua. Perheen isä on palannut epävakaaseen Etelä-Sudaniin hankkimaan lisää tuloja, sillä työn saaminen pakolaisena on hyvin haastavaa.
Paula Heikkilän kertoman tytön tarina kuvastaa monien nuorten kokemuksia, jotka ovat paenneet Etelä-Sudanissa vuonna 2013 alkanutta sisällissotaa naapurimaihin. Heikkilä työskentelee miehensä Laurin kanssa Ugandan pakolaisasutusalueilla seurakuntatyön ja projektityön tehtävissä.
Vaikka sodan osapuolten välillä on solmittu rauha, Etelä-Sudanin konflikti ei ole siitä huolimatta rauhoittunut, eikä maan hallitus ole kyennyt järjestäytymään. Yksin Ugandassa asuu yli miljoona eteläsudanilaista pakolaista. Ugandan valtio on antanut heidän käyttöönsä rajattuja maa-alueita, mutta pakolaisilla ei ole maanomistusoikeutta. Tämän vuoksi rakentaminen on rajoitettua ja vuokraviljely kallista. Näillä alueilla asuvien lasten pääsy kouluun on vaikeaa ja ruoan saanti niukkaa, eikä esimerkiksi alueella jaettavista YK:n ruoka-avustuksista riitä kaikille.
Koulutus tienä jälleenrakennukseen
Koulutus ei ole näille nuorille ainoastaan henkilökohtaisen elämän tavoite, vaan se on myös olennainen osa Etelä-Sudanin tulevaa jälleenrakennusta – pakolaisasutusalueille ei haluta jäädä loppuelämäksi. Nuorten koulutus onkin investointi heidän kotimaansa rauhaan ja kehitykseen. Koulutetut nuoret ovat tulevaisuuden johtajia, jotka voivat palattuaan edistää sodan runteleman maan jälleenrakennusta ja myöhempää yhteiskunnan kehitystä.
Kristilliset kirkot ovat olleet keskeisessä roolissa täyttämässä kansainvälisen avun jättämiä aukkoja. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) on rahoittanut Etelä-Sudanin ja Sudanin evankelisluterilaisen kirkon koulutukiprojektia. Koulutukiprojekti auttaa haavoittuvassa asemassa olevia, erityisesti vanhempansa menettäneitä lapsia ja nuoria kattamalla koulumaksut ja opiskeluvälineet.
Tällä hetkellä koulutukiprojektin piirissä opiskelee 45 lasta ja nuorta.
– Tahdomme antaa seurakuntien upeille ja ahkerille nuorille hyvää hengellistä opetusta, mahdollisuuden tutustua Raamattuun ja Jeesukseen sekä hyvän koulutuksen, jotta he voivat elättää itsensä ja jälleenrakentaa yhteiskuntaa, kertoo Paula Heikkilä, joka toimii alueella Sleyn työntekijänä.
Ponnisteluista huolimatta rahoitus on koulutukiprojektin merkittävä haaste. Sley rahoittaa projektin toiminnan, ja yhden nuoren tukeminen projektin piirissä maksaa noin 200 euroa lukuvuodessa kaikkine sivukuluineen.
– Etsimme tapoja ylläpitää ja edelleen laajentaa koulutukiprojektia. Varojen niukkuus uhkaa tällaisten hankkeiden jatkuvuutta, mikä voi jättää monet ilman mahdollisuutta koulutukseen, jatkaa Lauri Heikkilä, joka työskentelee Etelä-Sudanin ja Sudanin evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyössä vaimonsa Paulan rinnalla.
Laaja vaikutus
Pakolaisnuorten kouluttamisella on kauaskantoisia vaikutuksia, jotka ulottuvat yksilön menestystä pidemmälle. Se edistää sekä isäntämaan että pakolaisten lähtömaan sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Koulutetut ihmiset osallistuvat todennäköisemmin yhteisön johtajuuteen, edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja harjoittavat taloudellista toimintaa, mistä koko yhteiskunta hyötyy. Sley ja Etelä-Sudanin ja Sudanin evankelisluterilainen kirkko haluavat tukea nuorten kasvua kristityiksi johtajiksi. Tässä kirkon nuorisotyö on tärkeässä osassa.
UNESCOn vuonna 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan jokainen lisävuosi koulutusta voi lisätä yksilön tuloja myöhemmin elämässään jopa 10 prosenttia. Etelä-Sudanin kaltaiselle maalle, joka tarvitsee kipeästi instituutioidensa ja infrastruktuurinsa jälleenrakentamista, on jokaisen nuoren jokainen vuosi koulutuksen piirissä kultaakin kalliimpaa.
Pakolaisasutusalueilla toimivat kirkot ovat myös rakentuneet paikallisen osaamisen ja vapaaehtoisuuden varaan. Sleyn työntekijöinä toimivat Anna ja Taisto Sokka työskentelevät alueella Heikkilöiden rinnalla. He auttavat kouluttamaan kirkon työntekijöitä ja vapaaehtoisia raamattuopettajia, joista monet ovat vielä lukiota käyviä nuoria aikuisia.
Pakolaisalueiden kirkoissa on vain muutama koulutettu pastori, minkä lisäksi hengellistä työtä tekevät evankelistat, joita Taisto työssään kouluttaa. Evankelistat ovat Jeesuksen rakkauden sytyttämiä nuoria, jotka tahtovat pitää huolta siitä, että Raamatun tutkiminen ja hartaudet ovat mahdollisia myös silloin, kun pastori ei pääse paikalle. Näistä evankelistoista kasvaa vuosien varrella uusia pastoreita kirkolle, ja heidän toiveenaan on päästä kerran rakentamaan omaa kirkkoaan takaisin kotimaahansa Etelä-Sudaniin.
