Lapsi ja nuorisokuoro Solinan johtaja Suvi Ilonen kertoo, kuinka pienestä seinäjokelaisesta lauluryhmästä kasvoi yli satapäinen yhteisö.
Jo alle kouluikäisenä rakas edesmennyt Eero-paappani pyysi usein: ”Suvi, voisitko laulaa ja soittaa.” Hän painoi kasettisoittimen rec-nappulaa ja kyynelsilmin kuunteli ja äänitti lauluani. Eero-paappa sai uskomaan, että olen oikeasti hyvä tässä, osaan oikeasti laulaa ja soittaa. Nyt ymmärrän, miten tärkeä tuo rohkaisu ja malli elämässäni oli.
Kun esikoiseni Aliina oli 7-vuotias, aloin laulattaa häntä ja hänen kavereitaan ajatuksena, että voisimme vaikka joskus esiintyä jossain hengellisissä tilaisuuksissa. Kävi niin, että Aliinan kaverit alkoivat kutsua mukaan kavereitaan, sitten hekin kutsuivat kavereitaan, ja pian olimme tilanteessa, jossa mukana oli kymmeniä lapsia ja päätimme perustaa ryhmästämme ihan oikean kuoron. Nimeksi kuorollemme annoimme Solina.
Parissa vuodessa lasten määrä ylitti sadan lapsen rajan, ja nyt 16 vuotta myöhemmin joka syksy hämmästellen katson 100–200 lapsen joukkoa tiistai-iltaisin edessäni, että mistä ihmeestä näitä lapsia riittää. Nyt tiedän, että se on Jumalan ihmeestä. Jossain kohtaa olin sanonut Jumalalle, että tässä olen, käytä mihin haluat.
Solina-kuoro on saanut 16 vuoden ajan olla yhteisö sadoille ja sadoille seinäjokisille ja lähialueen lapsille. Mikään tällainen ei ollut minun suunnitelmissani, mutta Jumalan suunnitelmissa se oli.
Tärkeintä on tehdä jokaisen lapsen olo turvalliseksi ja hyväksytyksi.
Nuoret avustajat saavat kokea olevansa tärkeitä
Kun kuorolainen siirtyy yläkouluun, hän pääsee halutessaan Solinaan töihin avustajaksi. Näitä tärkeitä isosiskoja ja isoveljiä on riittänyt niin paljon, että joka syksy käytän kaksi kokonaista päivää miettien jokaiselle nuorelle omannäköistä tehtävää kuorossa, tehtävää, jossa nuori on hyvä ja jossa hän voi kasvaa, tuntea tehtävänsä ja itsensä tärkeäksi. Näitä tehtäviä ovat muun muassa erilaiset järjestelytehtävät, paperityöt, tehtävät äänentoistossa ja tekniikassa, bändissä, tanssin ohjauksessa, koreografioiden suunnittelussa. Heidän tärkein tehtävänsä on kuitenkin tehdä jokaisen lapsen olo turvalliseksi, hyväksytyksi sekä olla tarvittaessa myös syli lapselle. Nuoren avustajan eli ”Solina Staffin” tehtävä on kuorolaisten keskuudessa erittäin haluttu, ja heitä on kymmeniä, välillä jopa niin paljon, että on ollut vaikea keksiä jokaiselle tehtäviä. Silloin heidän työtehtäväkseen on jäänyt lasten kohtaaminen sekä sylinä oleminen. Se onkin tärkein tehtävä Solinassa.
Solina on ja on ollut tärkeä yhteisö monelle lapselle. Vuosien varrella lapset ja nuoret sekä heidän perheensä ovat tulleet tutuiksi ja läheisiksi. Olen saanut olla lasten, nuorten ja heidän perheidensä tukena, sylinä heidän monenlaisissa, välillä erittäin raskaissakin elämänvaiheissa.
Jokainen kuorolainen saa kuulla olevansa arvokas ja ainutlaatuinen Jumalan luoma ihme.
Kuoro on turvallinen, rakastava yhteisö
Koen, että Jumala on muuttanut Solinaa. Tänä päivänä Solinassa laulu on oikeastaan sivutuotteemme. Laulu ja musiikki, erilaiset esiintymiset, konsertit ja musikaalit on se, miksi kokoonnumme, mutta kuoron merkitys ja tarkoitus on muuttunut. Solina on ennen kaikkea turvallinen yhteisö, jossa lapsi saa kuulla, että hän on sellaisenaan arvokas, ainutlaatuinen, Jumalan luoma ihme, ja äärettömän rakas. Jokaisessa harjoituksessa rukoilemme, suljemme Taivaan Isän siunaukseen ja syliin jokaisen kuorolaisen, heidän kotinsa sekä heille rakkaat ihmiset. Rukoilemme, että se sama ilo ja turva, jota koemme keskenämme, voisi vaikuttaa niissä ihmisissä, jotka meitä esiintymisissämme tulevat kuulemaan. Ja tähän rukouspyyntöömme on vastattu.
Pienestä solisevasta purosta voi kasvaa mahtava virta
Lauluntekijä, gospelmuusikko Pekka Simojoki on tehnyt ja tekee Solinalle lauluja. Pekka kirjoitti kirjassaan Mullan makua, taivaan tuoksua – Keikkamiehen hartauskirja (Päivä, 2018) Solinasta näin:
”Kun olen hetken saanut kulkea Solinan rinnalla, olen tajunnut, mitä tapahtuu, kun Jumala antaa siunauksensa. Pienestä purosta voi kasvaa mahtava virta. Solinasta onkin tullut paljon enemmän kuin vain kuoro; siitä on tullut monelle lapselle melkein kuin koti. Tämän ajan lapset huutavat syliä, huomiota, aikaa ja rakkautta, jota eivät aina omasta kodistaan saa.”
Noin viisi vuotta sitten, kun Simojoki oli tekemässä ensimmäisen levymme lauluja, hän soitti ja kysyi: ”Suvi, mitä haluaisit jättää näille lapsille, kun he aikanaan lähtevät Solinasta?” Puhelu kesti pitkään, ja sen jälkeen Pekka kiteytti kertomani lauluksi. Laulun nimeksi tuli Suuri syli.
”Jossain on se syli suunnaton,
se pesä, jonne pikkulinnut
turvaan lentää saa.
Suojaan sen saa tulla jokainen, kun tuntuu, ettei siivet enää jaksa kannattaa.
Jossain on se syli suunnaton,
se paikka, jossa uupunut saa uneen painaa pään.
Silloin kun taas kerran
kompastun, niin Isän kädet kantaa minut kotiin lepäämään.
Älä pelkää, vaikka tuuli kylmä on, vaikka pilvet joskus peittää auringon.
Sillä siihen suureen syliin saavat juosta lapset maan.
Se on turvapaikka parhain, siellä kyynel kuivataan.
Sillä siihen suureen syliin mahtuu meistä jokainen. Se on ihmeellinen syli Jeesuksen.”
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä marraskuussa 2023.
