Kirjoittanut
Kesän hääsesonki nostaa esille kysymyksen, millainen musiikki sopii kirkkoon?
Imatran seurakunnan musiikkityön työalajohtajalla Kari Haililla sanoo Ylen haastattelussa, että vain ”pieni osa maailman musiikista” on epäsopivaa kirkkoon.
– Vaikka perinteiset kristilliset arvot ovat hämärtyneet, niin kyllähän suurin piirtein kaikki tietävät, millaista on luterilainen etiikka. Mikä on oikein ja mikä on väärin ja mikä on loukkaavaa, kertoo Haili.
Musiikkivalintojen eteen joudutaan aina kun järjestetään häitä, hautajaisia tai kastetilaisuuksia. Varsinkin kesäisin kysymysten äärellä ovat hääparit.
– Erityisesti häissä musiikkitoive liittyy usein vihkiparin johonkin heidän sisäpiirin juttuun, muistoon tai sellaiseen. Siksi se saatetaan haluta häämarssiksi tai muuten esitettäväksi kirkossa.
Kari Hailin mukaan kirkossa soitettavan musiikin kirjo on aivan valtava.
– Se mitä ei saa soittaa, on aivan pieni osa maailman musiikista.
– Missään tapauksessa ei saa laukata niitä arvoja, mitä yhteisö edustaa ja jonka tiloissa toimitaan.
Kummisetäkin käy
Raja sopivan ja epäsopivan musiikin välillä on helppo vetää silloin, kun on kyse lauletusta musiikista.
– Tekstin perusteella helposti huomaa, sopiiko se kirkkoon vai ei.
Esimerkiksi Nino Rotan säveltämä Kummisetä-elokuvan tunnusmusiikki voi Hailin mukaan sopia kirkkoon.
Ristiriita tulee Kari Hailin mukaan silloin, kun teksti on sopimaton, siinä on pilkkaa tai ivaa kirkkoa kohtaan.
Rajanveto on hankalampaa, kun kyse on instrumentaalimusiikista. Haili kertoo tapauksesta, jossa hän oli suomalaisen orkesterin kanssa esittämässä saksalaisen kaupungin torilla marssimusiikkia.
– Kappale oli meistä täysin viaton, mutta heidän kulttuurissa kappaleella olikin sellainen historia, että torilla meinasi syntyä mellakka ja järjestäjät pyysivät meitä lopettamaan kappaleen soiton.
Yle Etelä-Karjalan juttu aiheesta
