Kirjoittanut
Ukrainalaisella Mashalla oli suuria suunnitelmia romaniyhteisön osalle. Sota muutti kaiken myös pienessä romanikylässä Länsi-Ukrainan laidalla.
Pieni perhe istuu talonsa edessä lokakuisessa ilta-auringossa Pasikan romanikylässä, Karpaattien vuoristossa. Aurinko lämmittää vielä hieman, mutta yön tullen kylmä hiipii sisälle ja tuli täytyy sytyttää keittiön lieteen.
Masha on kylänsä ensimmäinen kaikki 11 koululuokkaa käynyt romani. Älykkäänä tyttönä häntä pyydettiin auttamaan paikallisessa koulussa, mutta elämä vei toiseen suuntaan. Hän tapasi tsaritsevolaisen Igorin lasten leirillä. Ystävyys muuttui rakkaudeksi ja perheenä he palvelevat nyt Jumalaa esimerkillään ja lahjoillaan.
Kolme vuotta sitten Masha oli täynnä suunnitelmia. Hän oli aloittanut kotinsa eteisessä pienen kaupan. Igor oli töissä Unkarissa. Lapset, Igor ja Nastya olivat terveitä. Kotia remontoitiin. Toiveena oli saada vesijohto ja vessa sisälle. Talon takaosaan rakennettiin vähitellen kauppahuonetta. Kaikki tuntui hyvältä. Jumala tuntui siunaavan pientä perhettä menestyksellä.
Mutta sitten tuli korona. Se kuritti erityisesti köyhää romaniväestöä, kun työt ulkomailla loppuivat. Elantoa piti etsiä lähempää ja monelle perheelle se oli kurimuksen alkua.
Se päivä muutti kaiken
Helmikuun 24. päivä toi taakkaa taakan päälle. Vaikka pommit eivät missään vaiheessa ole yltäneet vuoriston yli, pelko astui sisälle kotiin. Sitä seurasi huoli toimeentulosta. Mashan kauppa ei enää tuottanut. Välillä hän päätti lopettaa, mutta aloitti sitten uudelleen pienemmällä valikoimalla. Pasikan romaniyhteisön asukkailla alkoi olla velkaa vähän joka suuntaan, joten tulot pienenivät. Mutta velka Užhorodin torin naiselle, jolta Masha kävi hakemassa tavaraa, pysyi samana. Kesällä Masha sulki kaupan ja siitä lähtien huoli velan takaisinmaksusta on ollut päivittäistä.
Kesän mittaan tien varteen tulivat kutsuntaviranomaiset. He pysäyttävät autoja ja jakelevat määräyksiä lähteä sotaan. Jokaisella kaupunkireissulla Igoria ja Mashaa hirvitti: milloin heidät pysäytettäisiin? Ukrainan lakien mukaan kolmilapsisten perheiden isät olisivat turvassa kutsunnoilta, mutta Mashalla ja Igorilla oli vain kaksi lasta.
Tuli ongelma autolainan kanssa. Luottoyhtiö halusi takavarikoida auton maksujen jäätyä jälkeen. Siitä selvittiin, mutta sitten Igor pysäytettiin ja tuli kutsu armeijaan.
Jumala, oletko kuuro?
Masha itki kotona. Onko Jumala kuuro vai eikö Hän välitä? Voiko elämä olla yhtään vaikeampaa? Mutta Jumala kuuli. Hän muistutti Mashaa niistä monista tavoista, joilla Hän piti huolen perheestä.
Tilanteet eivät ole muuttuneet. Edelleen on velkaa. Igorin tulevaisuus pelottaa. Mutta sydämessä on nyt rauha.
Masha kokoaa muutaman kerran viikossa kotiinsa teinityttöjä ja opettaa heille tärkeitä elämäntaitoja. Suomesta lahjoituksena saaduilla ompelukoneilla ommellaan, neulotaan, tehdään monenlaista. Jokaiselle käsillä tekeminen tuo tervetullutta iloista puuhaa ja haastetta.
Elämä ei ole loppunut. Tulevaisuus on olemassa, vaikka tunteet joskus sanovat muuta.
Fida työskentelee Ukrainassa romanivähemmistön parissa. Lue lisää työstä osoitteesta toivonkipinä.fi
