Kirjoittanut
Kristillinen avustustyö kokoaa edelleen ihmisiä. Pelkästään kuljettajia Team Toivossa on kymmeniä.
Koordinaattori Markku Toimelan tuore ilonaihe on kaksi järeää varavoimakonetta, joita ollaan toimittamassa Ukrainaan.
– Tällaisella voi jo pyörittää vaikka sairaalaa, Toimela kertoo.
Suomesta on Team Toivon työn puitteissa viety Ukrainaan sodan alusta lukien, talvella kolmen vuoden ajan siis, vaatteiden ja tavaroiden ohessa myös päivittäiseen elämään liittyvää kalustoa, kuten juuri aggregaatteja.
Kevyesti organisoitunut avustusyhteisö juhli hiljattain neljännenkymmenennen avustuskuorman lähettämistä kohti sodasta kärsivää maata.
On siinä mukana jännitystäkin, mitä moni kaipaa.
Aiemmin muun muassa Pohjois-Koreassa, Mongoliassa ja Afrikassa toiminut lähetystyöntekijä Markku Toimela ja hankkeen hallinnollisen toimijan Samaria ry:n toiminnanjohtaja Ismo Valkoniemi alkoivat heti sodan syttyessä organisoida avustustyötä Ukrainaan.
Ensimmäinen kuorma-auto suuntasi kohti etelää jo kahden viikon kuluttua. Vastassa Ukrainassa oli kaaos ja epätoivo.
– Teitä pitkin kulki pakolaisten virta. Oli telttakyliä ja vastaavia, Toimela muistelee.
Autossa oli tuolloin muun muassa Leivän tuki ry:n kautta saatua ruokaa (uutinen s. 4).
Ukrainalainen yhteiskunta on sodan oloissa järjestäytynyt uudelleen. Samoin avustustyö on jo pitkään ollut organisoitunutta.
Team Toivolla on maassa yhteistyökumppaneina sairaaloita, järjestöjä, helluntaiseurakuntia sekä messiaaninen juutalainen seurakunta, jonka kautta apua menee myös Ukrainan suurelle juutalaisyhteisölle.
Miehet ovat löytäneet palvelupaikan.
Team Toivon piirissä on kuutisenkymmentä vapaaehtoista kuorma-auton kuljettajaa. Markku Toimela kutsuu kuskipataljoonaa humoristisesti joutomiehiksi.
– Heillä on aikaa. Reissu on aina pituudeltaan neljästä kuuteen tuhatta kilometriä, ja tien päällä ollaan toista viikkoa.
Viimeksi kuorma-autoon lastattiin 20 tonnia elintarvikkeita sekä muun muassa vaatteita ja sidontavälineitä. Seuraavaksi on lähdössä sairaalasänkyjä ja pulpetteja.
Yksi työn lisäarvo on Toimelan mukaan ollut se, että moni raskaan kaluston kanssa viihtyvä mies on löytänyt avustuskuljetuksissa palvelupaikan.
– On siinä mukana jännitystäkin, ja sitähän moni kaipaa.
Kuljetuksissa mennään niin lähelle rintamalinjoja kuin suinkin on turvallista ja mistä vielä löytyy ihmisiä, jotka sinnittelevät sodan jaloissa, sortuvien sorateiden varsilla.
Tavaran ja avustusvarojen kertyminen Suomesta on tarinassa oma lukunsa, jonka äärellä Markku Toimela pudistelee päätään hämmentyneenä.
– Saattaa olla, että yrittäjä tulee ja sanoo, että voi tankata automme. Kysyn tietysti, että ymmärtäähän hän, että rekan tankkiin menee dieseliä 400 litraa. Hän vastaa, että joo joo, antaa mennä vaan.
Toisena esimerkkinä Toimela ottaa itäsuomalaisen Vienon, 86, joka on kerännyt jo 35 000 euroa avustuksia Samaria ry:n kautta jaettavaksi.
– Lisäksi hänen kauttaan on tullut kuusisataa banaanilaatikollista villasukkia, lapasia, tumppuja ja muita vaatteita.
