Kirjoittanut
Kesän hittielokuva on ollut Barbie, jonka ytimessä on tyttöjen voimaantuminen. Todellisemmasta voimaantumisesta ja taistelusta ihmisarvon puolesta kertoo Suomen elokuvateattereiden ohjelmiston ulkopuolelle jäänyt Sound of Freedom.
Kun ihmiset Suomessa jonottavat katsomaan Barbieta, toisaalla odotetaan pääsyä Sound of Freedomin äärelle. Elokuva nostaa valokeilaan yhden aikamme karmeimmista rikoksista; lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan.
Sound of Freedom perustuu tositarinaan Tim Ballardista, entisestä Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriön agentista, joka lähtee pelastamaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneita lapsia Kolumbiasta.
Helsingin Sanomat teilasi elokuvan väittämällä, että se ajaa äärioikeiston harhaisia salaliittoteorioita. Vaikka elokuvaa ovat hehkuttaneet lukuisat tunnetut konservatiivit ja äärioikeiston näkyvät kannattajat, kyse ei kuitenkaan ole politiikasta saati salaliittoteorioista.
Muun muassa Variety lehden Owen Gleiberman kirjoitti, että ihmisen ei tarvitse olla oikeisto-fundamentalistinen salaliittoteoreetikko kokeakseen Sound of Freedomin kiinnostavana elokuvana, joka nostaa keskiöön yhden aikamme räikeimmän rikollisuuden muodon, lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan, josta Hollywood on enimmäkseen vaiennut.
Lasten kauppaaminen ja hyväksikäyttö on räjähtänyt käsiin
Ilmiö Sound of Freedom -elokuvan taustalla on todellinen. Esimerkiksi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin määrä verkossa on kasvanut pilviin viimeisen viiden vuoden aikana älypuhelimien yleisyyden ja COVID-19-pandemian myötä.
National Center for Missing and Exploited Children -keskuksen mukaan kuukausittaiset ilmoitukset lasten seksuaalista hyväksikäyttöä sisältävästä kuva-ja videomateriaalista kaksinkertaistuivat noin miljoonasta kahteen miljoonaan vuosien 2019-2020 välillä. Ilmoitukset lisääntyivät vielä 35 prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2021.
Myös FBI on vastikään raportoinut että digitaalinen, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva materiaali on niin laajaa, että viraston on asetettava etusijalle kuvat, joissa on mukana imeväisiä ja taaperoita.
Vaikka esimerkiksi Facebookilla on nollatoleranssi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevalle materiaalille, raportoi se yli 20 miljoonasta tällaisesta kuvasta.
Vaikka laki vaatii esimerkiksi teknologiayrityksiä ilmoittamaan lasten sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta materiaalista, ei yrityksillä silti ole velvollisuutta etsiä kyseistä materiaalia aktiivisesti alustoiltaan. Olemassa olevan materiaalin runsaudesta kertoo se, että vaikka esimerkiksi Facebookilla on nollatoleranssi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevalle materiaalille, raportoi se yli 20 miljoonasta tällaisesta kuvasta vuonna 2020.
Myös Suomessa toimiva Nettivihje-palvelu, jonka tarkoituksena on vastaanottaa ilmoituksia lasten sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta kuvamateriaalista, kuten netissä lapseen kohdistuvasta seksuaaliväkivaltaan liittyvästä materiaalista tai toiminnasta, raportoi viime vuonna poikkeuksellisen isosta vihjemäärän kasvusta.
Palvelu sai vuonna 2022 yhteensä 33 296 vihjettä, mikä on noin kymmenkertainen määrä edellisiin vuosiin verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2021 Nettivihje vastaanotti 3 439 vihjettä.
Hyväksikäyttäjät ovatkin yhä taitavampia käyttämään sosiaalista mediaa tiedostojen jakamiseen, samanhenkisten yhteisöjen löytämiseen ja mahdollisten uhrien houkutteluun. He käyttävät koodattua viestintää, päästä päähän -salausta, suoratoistoa ja muuta kehittynyttä tekniikkaa välttääkseen paljastumisen.
Kirkkaan viestin elokuva sai Suomessa lynttäyksen
On varsin hämmentävää, että Suomessa lapsikaupan ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön vahvasti esiin nostava elokuva on julkisuudessa pyritty lähinnä lynttäämään.
Elokuvan päähenkilön tosielämässä perustama järjestö Operation Underground Railroad pyrkii taistelemaan lapsikauppaa vastaan ja paljastamaan lasten hyväksikäyttäjiä, ei ajamaan äärioikeistolaista agendaa saati konservatiivista uskoa.
Kansainvälisesti jotkut asiantuntijat ovat syyttäneet elokuvaa siitä, että se antaa epätarkan ja sensaatiomaisen kuvan lapsikaupasta. Elokuvassa kuvataan, kuinka tuntemattomat ihmiset sieppaavat ja kidnappaavat lapsia, vaikka tosiasiassa monet selviytyjät ovat joutuneet ihmiskaupan uhriksi perheenjäsenten, kuten vanhempien toimesta.
Ajatus väkisin tapahtuvista kidnappauksista saattaakin asiantuntijoiden mukaan vaikeuttaa ihmisten käsitystä monimutkaisemmista ihmiskauppatapauksista, kuten pakkokontrollista tai psykologisesta manipuloinnista. Ihmiskauppaan erikoistunut lakimies Erin Albright totesi Rolling Stone –lehdelle, että ”kun kyseessä on todella hienovarainen pakottamistapaus, jota on vaikea todistaa, ja valamiehistö odottaa ’Takenia’, tuomiota ei saada – ja se vaikeuttaa selviytyjien asemaa.”
Tositapahtuviin pohjaavissa elokuvissa on kuitenkin kautta aikojen käytetty elokuvallisia ja taiteellisia keinoja sanoman painottamiseksi ja viestin läpimenemiseksi. Vaikka myös Sound of Freedom käyttää niitä, loistaa sen viesti kirkkaasti elokuvaa kritisoivien äänten ylitse: Elokuvan ainut missio on auttaa ihmisiä kuulemaan ihmiskaupan kohteena olevien lasten tarina.
