Kirjoittanut
Ohjelmassa on muun muassa vanhemmuusvalmentajan miniluentoja, vertaistukea ja hierontaa.
Keskeneräiset äidit -podcastin pitäjä, ratkaisukeskeinen vanhemmuusvalmentaja sekä erityisluokanopettaja Petra Saariranta kertoo, että käsitys suomalaisista ”maailman onnellisimpana kansana” ei ole kokonaan totta.
– Tutkimustasolla suomalaiset vanhemmat ovat maailman uupuneimpia, erityisesti nuoret äidit, Saariranta toteaa.
– Vanhemmuusuupumus määritellään väsymyksenä, joka ei mene levolla ohi. Siihen liittyy tympääntymistä vanhemman rooliin ja etääntymistä omasta lapsesta. Kokemusta, ettei ole riittävän hyvä vanhempi. Vanhemmat voivat kokea myös vanhemmuusstressiä, joka pitää sisällään voimattomuuden ja riittämättömyyden tunteita vanhemmuuteen kuuluvien tehtävien edessä.
Syitä uupumiselle on ainakin kaksi. Ensimmäinen on yksilökeskeinen kulttuuri.
– Yhteisökeskeisissä kulttuureissa äidit eivät ole niin uupuneita. Suomessa monet äidit kokevat olevansa yksin, ja paine kasautuu ydinperheelle.
Ehkä merkittävin uupumiselle altistava tekijä on Saarirannan mukaan kuitenkin ”tuplaperfektionismi”.
– Äidille tulee painetta ulkopuolelta, mutta myös sisältä. Moni on liian vaativa itselleen.
– Lapset ovat tutkitusti myös uupuneille vanhemmille voimavara. Vika ei ole heissä, eikä siinä, ettei haluttaisi vanhemmuutta. Kaikki vaatimukset ovat vain liikaa.
– Moni haluaisi kuulla arvostavaa puhetta vanhemmuudesta, ja arvostuksen tulisi näkyä myös siinä, miten lapsiperheitä tuetaan heidän merkityksellisessä tehtävässään, Saariranta toteaa.
Vaatimukset korostuvat informaatiotulvassa, jonka keskellä elämme.
– Se on suuri rikkaus, että koko ajan tulee lisää tutkimustietoa vanhemmuudesta, mutta se tuottaa myös paineita. Tulee helposti olo, että kaikilla osa-alueilla pitäisi mikromanageroida omaa toimintaansa, jotta ei tulisi kielteisiä seurauksia lapselle. Tätä kutsutaan intensiiviseksi vanhemmuudeksi.
Edellisten sukupolvien vanhemmat eivät kokeneet sitä vanhemmuuteen liittyvien ohjeiden sekamelskaa, jonka keskellä vanhemmat nyt pikkulapsiarjessa elävät.
– Tietoa saatiin muilta vertaisilta, lähipiiristä tai kirjoista. Nyt sitä tulee kaikkialta. Samaan aikaan kerrotaan, että tulisi olla tuottava yksilö yhteiskunnassa, tehdä uraa ja maksaa veroja. Äideille tulee valtavat paineet, kun pitäisi samanaikaisesti edistää kaikkea.
– Miehetkin uupuvat ja kokevat paineita isyydessään, koska eivät koe yltävänsä ihanteeseen. Ydinperheessä vanhemmuuden vaatimukset kasautuvat kahden ihmisen varaan. On kuitenkin aika epärealistista, että kahdestaan jaksettaisiin 100-prosenttiset työt ja lasten kasvatus, sekä omasta hyvinvoinnista ja parisuhteesta huolehtiminen, Saariranta sanoo.
Hän jatkaa, että on tavallista kokea pikkulapsivaiheessa stressiä ja väsymystä. Tämä voi pitkittyessään muuttua uupumukseksi.
– On hyvä hakea itselleen apua, ja apua olisi syytä olla matalalla kynnyksellä tarjolla myös ennaltaehkäisevästi, Saariranta korostaa.
– Vaikka vain toinen vanhemmista kokisi uupumusta, se vaikuttaa koko perheeseen. Jos vanhempia on kaksi, perhe-elämä rakennetaan yhdessä. Toisen kokemuksien ymmärtäminen on oleellista.
Oleellista on myös vertaistuki. Sitä on tarjolla Suomen Raamattuopistossa 25.3. kun Saariranta tulee pitämään naistenpäivien Nuorten äitien kohtaamiseen kuuluvan Riittämättömyydestä rauhaan -työpajan.
– Voi että, se on niin tärkeää kokoontua livenä toisten äitien kanssa.
– Siellä saamme tulla nähdyiksi, se on ihmisen perustarpeita. Jo se on monella tavalla hoivaavaa, että saamme kohdata toisemme ja kuulla, että muutkin kamppailevat äitiyteen liittyvien ristiriitojen kanssa.
Saariranta pitää työpajassaan miniluentoja, joissa hän tuo esiin tutkimustietoa ja tarjoaa apua vanhemmuuden haasteisiin.
– Pidän tosi tärkeänä sitä, että osallistujat saavat ajan ja paikan työstää omia ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan erilaisten tehtävien ja keskustelujen avulla.
– Kannattaa tulla todella matalalla kynnyksellä mukaan, tai siis ilman kynnystä, Saariranta rohkaisee.
Lisätiedot tapahtumasta löytyvät täältä
Hyvän äärellä -naistenpäivien koko ohjelma täällä
