Kirjoittanut
Huippuoppilas karkasi ensin koulusta, koska ei halunnut opiskella vammaisten kanssa.
Suomalaislähettien Heidi ja Pertti Söderlundin perustama Daisy Special School eli Daisy-erityiskoulu sijaitsee Kenian lounaiskulmassa Kakamegassa, melko lähellä maan Ugandan ja Etiopian vastaisia rajoja.
Noin 250 oppilaan koulu sai vuoden lopulla hienoja uutisia: oppilas Victor Oduor Odhiambo sai Kenian parhaat arvosanat peruskoulun päättökokeissa.
Victor ei ole itse vammainen. Hän kuuluu opiskelijoihin, joiden perheet maksavat lapsensa opiskelun.
Daisy-erityiskoulun saama huomionosoitus on arvokas monella tavalla. Pelkästään se, että vammaiset pääsevät käymään koulua tuetusti on Afrikassa äärimmäisen harvinaista. Se, että samassa koulussa heidän kanssaan opiskelee Victorin kaltaisia vammattomia oppilaita, on vielä harvinaisempaa – ja vieläpä niin, että opiskelijoilla on mahdollisuuksia menestyä keskimääräistä paremmin.
Daisy-erityiskoulu onkin nyt saanut huomiota koko maassa. Vanhemmat ovat kiinnostuneita lähettämään lapsiaan kouluun opiskelemaan.
Epäilevät suomalaiset
Daisy-erityiskoulu avattiin vuonna 1995. Koulun nyt saama tunnustus lämmittää perustajien mieltä. Daisy Center ei aikanaan saanut suomalaisen yleisön varauksetonta tukea.
– Pitkäksi venyneet rakennusvuodet olivat kenties elämämme raskaimpia, Heidi Söderlund sanoo.
– Monta kertaa mietimme, että jätämme koko homman. Emme kuitenkaan uskaltaneet, sillä olimme kokeneet, että saimme tämän näyn Jumalalta.
Vammaisten ankeaa asemaa kehitysmaissa ei Suomessa ymmärretty. Ilkeimmissä puheissa rakentajien epäiltiin pystyttävän monumenttia itselleen.
Daisy Center luovutettiin pian avaamisen jälkeen Kenian Full Gospel -kirkolle. Söderlundit muuttivat Ugandaan, missä he työskentelevät tällä hetkellä.
Asennemuutos tarpeen
Huippuoppilas Victorin koti on köyhä. Kahdeksanlapsinen perhe elää kahden huoneen asunnossa. Perheen isä ajaa vuokrayrittäjänä tuk-tuk-mopotaksia, äiti saa pieniä lisätuloja korjaamalla vaatteita. Perhe halusi lapsensa Daisy-kouluun, koska koululaisten ei tarvitse hankkia kenkiä.
Victorin suhtautuminen vammaisiin oli aluksi samanlaista kuin monilla muillakin kenialaisilla. Hän jopa karkasi koulusta, koska ei halunnut olla tekemisissä vammaisten kanssa.
Parin viikon kuluttua Victor palasi takaisin. Opettajat ohjasivat häntä: ”Sinä haaveilet, että voisit jonain päivänä olla neurokirurgi. On omaa tulevaisuutta ajatellen hyvä, jos voit ymmärtää vammaisia ihmisiä. Se tulee auttamaan sinua myös lääkärin tehtävissä.”
Victorin asenne muuttui. Hänestä tuli tunnollinen ja ahkera opiskelija. Victor myös auttaa jatkuvasti vammaisia opiskelijatovereitaan.
Vammaisten asema afrikkalaisessa yhteiskunnassa on yhä hyvin heikko. Koulutuksen avulla on silti voitu tehdä jotain heidän hyväkseen.
– Jokainen lapsi on Jumalan lahja, ei kirous, Heidi Söderlund sanoo.
