Suomen Vapaakirkko on käynnistämässä uuden hankkeen, joka tähtää seurakuntien elinvoimaisuuden kehittämiseen ja uusien seurakuntien istuttamiseen. Norjan Lähetyskirkon (Misjonskirken Norge) vastaava työ toimii esikuvana.
Norjan Lähetyskirkon kirkkokunnanjohtaja Øyvind Haraldseid ja kansallisen työn johtaja Torben Joswig esittelivät Norjassa vuonna 2010 käynnistettyä Kasvu 2020 (Vekst 2020) –ohjelmaa Suomen vapaakirkon työntekijäpäivillä lokakuun alussa.
– Norjan malli ei välttämättä toimi sellaisenaan Suomessa, mutta toivomme sen herättävän keskustelua ja ajatuksia, jotta oikea malli löytyisi Suomelle, Torben Joswig korostaa.
Ennen kasvuohjelman käynnistämistä Norjan Lähetyskirkon johto vieraili useissa kansainvälisissä seminaareissa, jotka käsittelivät seurakuntien elinvoimaisuutta ja seurakuntien istutustyötä. Yhteys amerikkalaiseen sisarkikkoon (The Evancgelical Covenant Church) oli keskeisin työkalujen kehittämisen kannalta.
Jumala oli synnyttänyt vision. Työn käynnistäminen vaati kuitenkin sitä, että ryhdyttiin suunnittelemaan, miten lähdetään käytännössä etenemään.
– Seurakunnan elinvoimaisuus on suunnitelmallista seurakunnan johtamista nykytilasta sinne, mihin Jumala haluaa meidät johtaa. Seurakuntien pitäisi tulla siksi, mitä se on kutsuttu olemaan ja tehdä sitä, mitä se on kutsuttu tekemään. Kyse on sekä olemisesta että tekemisestä, Øyvind Haraldseid täsmentää.
Mitä elinvoimaisuustyö on Norjassa?
– Haastamme seurakuntia etsimään vastauksia Raamatusta. Siihen täytyy osallistaa kaikki mukaan. Kun kaikki ovat kääntäneet saman kanavan päälle, asiat etenevät sujuvasti, Haraldseid taustoittaa.
Haraldseid korostaa, että seurakunnan hengellinen elämä on kytköksissä sen jäsenten hengelliseen elämään. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja sen jäsenien tulee toimia yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että tulemme toimeen keskenämme, olemme terveitä ja avoimia, lämpimiä ja välittäviä toinen toisiamme kohtaan, niin kuin hengen hedelmät kuvaavat. Meillä tulee olla myös yhteinen strategia — suunnitelma, jota kohti kuljemme.
Norjan mallissa nämä kolme ovat yhtä tärkeitä: hengellinen elämä, keskinäinen yhteys ja strategia. Siksi niihin kaikkiin on tärkeä myös panostaa yhtä paljon. Toinen osa-alue voi olla toisessa seurakunnassa lähtökohtaisesti paremmalla tasolla kuin toisessa.
– Seurakunnan tulisi kysyä: Onko näkyä ja halua mennä elinvoimaisuutta kohti? Onko olemassa yhteinen näky siitä, mitä seurakuntamme voisi olla?
Uusien seurakuntien istutustyön vaiheiden tunnistaminen
– Meidät on kutsuttu tekemään Jumalan työtä. Uskon, että Jumala kutsuu istuttamaan uusia seurakuntia kaupunkeihin ja kyliin, Joswig sanoo.
Norjassa seurakuntien istutustyöhön on haettu malli, jonka tarkoitus on tukea istutettavan seurakunnan onnistumisedellytyksiä. Ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan tiimin kykyjä kasvattaa seurakuntaa. Onko tiimiä mahdollista kouluttaa ja millaisia luontaisia ominaisuuksia heillä on? Toisessa vaiheessa on määriteltävä unelma, mutta sitäkin on koeteltava. Onko se Jumalan antama unelma vai onko se ihmisen oma unelma?
– Seurakunnan istutus on sitä, että seurakunta oivaltaa, millainen heidän seurakuntansa tulisi olla. On kysyttävä oikeita kysymyksiä ja rohkaista heitä löytämään oma unelmansa. On helpompaa kopioida juttuja muilta ja tehdä oikopolkuja sen sijaan että etsisimme Jumalan tahtoa ja mitkä ovat niitä työkaluja, joita Jumala tahtoo meidän käyttävän, Joswig toteaa.
Joswigin mukaan seurakunnan istutusta tulisi tarkastella ekklesiologisesta ja missiologisesta näkökulmasta. Eli, mikä on identiteettinne seurakuntana, keitä olette ja mikä on tehtävänne? Kolmannessa vaiheessa rakennetaan yhteyttä ja luodaan perusta seurakuntakulttuurille. Neljännessä vaiheessa lähdetään rakentamaan seurakunnan yhteiselämää. On kysyttävä, miltä seurakuntaelämämme näyttää? Millaisia jumalanpalveluksia meillä on? Viides vaihe on toiminnan käynnistäminen, eli avataan ovet kansalle.
Kansallisessa seurakunnanistutusprojektissa istutettava seurakunta saa sekä käytännöllistä, taloudellista että hengellistä tukea ja valmennusapua. Projektille haetaan äiti- ja tukijaseurakunnat, jotka sitoutuvat projektiin yleisimmin 3–4 vuodeksi.
– Meidän on lähdettävä yhdessä liikkeelle. Seurakuntien elinvoimaisuuden kehittämiseen ja uudistamiseen tarvitaan ihmisiä, jotka ovat innostuneita ja palavat visiolleen. Työ on pitkäjänteistä ja määrätietoista, Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen linjaa.
