Suomen Vapaakirkon vanhusasiamiehen luottamustehtävään valittiin TtT, gerontologi Sirkka Nivala Jyväskylästä. Hän otti tehtävän vastaan vuoden 2014 alussa.
Vanhusasiamies tekee vanhustyötä ja vanhusasiaa tunnetuksi, toimii asiantuntijana ja vaikuttajana Vapaakirkon sisällä sekä ympäröivässä yhteiskunnassa, kuulee vanhuksia, vahvistaa heidän asemaansa. Lisäksi tehtävään kuuluu ennaltaehkäisevä työ, neuvonta, koulutus, ohjaaminen, opastaminen sekä tiedonkeruu ja kehittäminen.
– Tehtävä on minulle kutsumus, johon olen saanut valmistautua monipuolisesti viittä vaille kuusikymmenvuotisen elämäni aikana, Sirkka Nivala toteaa.
– Tiedän, että ikääntyvien ja vanhuksien kanssa työtä tehdään taidolla, sydämellä ja varsin monipuolisesti monissa seurakunnissa. Tässä suhteessa meitä kaikkia ”kynnelle kykeneviä” tarvitaan iästämme riippumatta.
– Tiedän myös sen, etten minä yksin luottamustoimessani ratkaise vanhustyön asioita. En laaditulla strategialla, en hyvällä tahdolla enkä kovalla yrittämiselläkään. Ratkaisevassa asemassa olemme me kaikki.
Tilastokeskuksen viimeksi julkaisema tilasto väestön ikääntymisestä on vuoden 2012 heinäkuulta. Sen mukaan 65-vuotiaiden määrä Suomessa ylitti miljoonan. Myös 60-vuotiaita oli jo enemmän kuin viisivuotiaita.
– Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa. Ennusteen mukaan vuonna 2026 Suomessa on 15-65-vuotiaita vain 58 prosenttia väestöstä. Meillä on siis todella aihetta paneutua ikääntymis- ja vanhusasiaan niin kirkkokuntana kuin vapaaseurakuntina, Sirkka Nivala sanoo.
Yhteisöllisyys tukee ikääntyneiden tarpeita
Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen kertoo, että idea vanhusasiamiehen valinnasta syntyi Vapaakirkon diakoniatyön piirissä.
– Käytännöntarve ikääntyneiden tukemiseen näkyy myös seurakunnissamme, hän toteaa.
Tiedotusvälineet ovat viime aikoina raportoineet ikääntyneiden lisääntyneestä yksinäisyydestä. Vuorinen näkee, että vanhusasiamies voi osaltaan rohkaista seurakuntia ottamaan huomioon ikääntyneiden erilaisia tarpeita.
– Vanhempien kunnioitus on tärkeä osa evankeliumin työtä. Seurakuntaperheenä voimme vahvistaa yhteisöllisyyden kulttuuria, jossa eri-ikäiset toimivat yhdessä eivätkä lokeroidu. Näin lievennämme myös yksinäisyyden tunnetta.
