Kirjoittanut
Elämä seurakunnissa kulkee kohti koronan jälkeistä aikaa.
Syksy on kietomassa Oulua otteeseensa. Viimeiset kesän rippeet ovat katoamassa, ja mereltä tuntuu suolainen tuulenvire.
Kävelykatu keskustassa vilisee elämää – täällä näkee, kuinka Oulu on nuorten ja nuorten aikuisten kaupunki.
Espanjasta Ouluun kymmenisen vuotta sitten kotiutunut pastori Juan Castillo, 34, lienee oikea henkilö vastaamaan ikuisuuskysymykseen, ollaanko nyt pohjoisessa vai keskellä Suomea?
– Helsinkiläiselle tämä on pohjoista, lappilaisille etelää, Castillo sanoo naurahtaen.
Paperilla Oulu on Pohjois-Pohjanmaan keskuskaupunki, käytännössä paljon enemmän. Paikalliset ovat määritelleet sen pohjoisen Skandinavian pääkaupungiksi, eikä titteli ole täysin harhaanjohtava.
– Oulu on Suomen Barcelona. Paikalliset ovat ylpeitä identiteetistään. Täällä löytyy kaikki, mitä tarvitaan urbaaniin ympäristöön, mutta ei silti gettoja ja jengejä.
Yli 200 000 asukkaan kaupunki lepää Itämeren pohjoiskolkassa. Pohjoisempia keskuksia ovat oikeastaan enää Rovaniemi ja Norjan Tromssa, nekin reilusti Oulua pienempiä.
– Olemme strategisesti hyvässä paikassa, Juan Castillo sanoo.
– Joskus minusta lisäksi tuntuu, että olemme henkisesti lähempänä Helsinkiä kuin vaikkapa Keski-Suomea. Täältä pääsee nopeammin Helsinkiin kuin Keuruulle.
Oululaiset ovat tottuneet lentämään. Koneita pääkaupunkiin ja takaisin lentää päivittäin monta.
”Kuplia syntyy, kun kaikilla menee hyvin. ”
Oulun helluntaiseurakunnan pastorina toimivan Castillon repertuaariin kuuluvat yhteisön tiedotus- ja media-asiat.
Seurakunnalla on tiedottamisen saralla käytössään miltei kaikki perinteiset mediaväylät painetusta tiedotuslehdestä verkkosivujen kautta sosiaaliseen mediaan.
– TikTok-tiliä ei ole vielä seurakunnalle avattu, Castillo naurahtaa.
Painettu lehti Kodiksi kaikille ilmestyy säännöllisesti, ja se on Castillon mukaan yhä tärkeä sisäinen tiedottamisen väylä. Median avulla seurakunnan läsnäoloa halutaan vahvistaa kaikenlaisten seurakuntalaisten elämässä.
Juan Castillo arvioi olevansa noin 80-prosenttisesti suomalainen.
– Vaimo ja lapset ovat suomalaisia, teen työtä suomalaisten parissa suomeksi, Castillo luettelee.
Lisäksi hän on kasvanut aikuiseksi Suomessa. Juan ja Katja Castillo tapasivat Madridissa Euroopan helluntailiikkeen PEF:n suurtapahtumassa vuonna 2008, jonne Katja oli saapunut oululaisten nuorten kanssa katuaktioon.
Espanjaan aikanaan lähetysperheessä Ecuadorista kotiutunut Castillo kantaa identiteetissään myös ripauksen Etelä-Amerikkaa. Oman mausteensa kokonaisuuteen tuo myös vuosien teologian opiskelu Keski-Euroopassa, Brysselissä.
Castillo puhuu helluntailaisuudesta eurooppalaisesta perspektiivistä.
– Suomessa ei ymmärretä, kuinka paljon isompi juttu helluntailaisuus täällä on kuin muualla Euroopassa.
Castillo listaa helluntailaisia päättäjiä ja vaikuttajia.
– Kun katsoo ulkopuolelta, helluntailaisilla on täällä paljon enemmän valtaa ja merkitystä kuin vaikkapa eteläisessä Euroopassa. Ei tällaista voisi olla Italiassa tai Espanjassa. Olisi mahdoton ajatus, että Ranskassa presidentti Macronin tiimissä olisi joku helluntailainen, Castillo luettelee.
– Taitaa olla niin, että kun minä ulkomaalaisena puhun tästä, niin se myös ymmärretään Suomessa, hän naurahtaa.
On olemassa yksi asia, jonka kohdalla Juan Castillo kymmenen Suomen-vuoden jälkeen huokaisee monimerkityksellisesti: ruoka.
– Suomalaiset syövät selviytyäkseen. Minä syön tässä nyt, että voin kohta jatkaa työntekoa, Castillo elehtii kahvilan pöydässä ja imitoi suomalaisia.
– Meillä on jotain omia hyviä ruokia, kuten loimulohi tai poronkäristys – ne ovat aivan mahtavia. Mutta arkiruoka, kuten nakit ja muusi – se on ollut minulle jatkuva kulttuurishokki kaikki nämä vuodet.
Castillo puhuu suomea vivahteikkaasti, ja puheesta pystyy kuulemaan suomalaistuneen identiteetin. Pari kertaa haastattelun aikana hän turvautuu johonkin englanninkieliseen sanaan, kun hän haluaa selventää, mitä tarkoittaa.
– Kauko taitaa puhua parempaa espanjaa kuin minä, Castillo naurahtaa viitaten Oulun helluntaiseurakunnan johtavaan pastoriin Kauko Uusilaan, jolla on taustaa lähetystyöntekijänä Etelä-Amerikassa.
Kotona Juan puhuu kolmelle tyttärelle espanjaa, Katja suomea. Vanhemmat keskustelevat suomeksi ja englanniksi.
– Espanjan kieli ja kulttuuri eivät tunnu nyt itselleni läheisiltä. Kielestä on tullut oikeastaan intiimi juttu, tyttöjen kanssa puhuttu kieli.
Oulussa seurakunnat ovat vahvoja. Myös yhteys eri yhteisöjen välillä on Juan Castillon mukaan toimiva.
– Yhteistyötoimikunnassa on edustus kaikista suuntauksista, myös ortodokseilta ja katolisilta.
– Mutta kyllä meillä kupliakin syntyy, kun kaikilla menee tahoilaan hyvin, Castillo tuumaa.
Oulun helluntaiseurakunnassa on meneillään remontti. Koronan jälkeinen aika häämöttää. Juan Castillon ykkösprojekti, Iltakirkko, pääsee tammikuussa aloittamaan tuoreen maalin tuoksussa.
– Iltakirkko on avoin kaikille, mutta tilaisuuden kulttuuri on kenties enemmän nuorten aikuisten maailmasta. Modernimpi musiikki, lyhyempi puhe, enemmän aikaa yhteydelle. Ja paikka palvelemiselle.
Castillo toivoo, että Iltakirkko voisi olla hyvä kasvualusta nuorille aikuisille.
– Sunnuntain jumalanpalvelusten osalta voi olla niin, että kerran vuodessa pääsee musiikkiin tai juontamaan. Se tarkoittaa sitä, että kynnys nousee ja syntyy paineita.
– Iltakirkko on ihan tarkoituksella epätäydellinen ja rento paikka.
