Kirjoittanut
Nuorena saatu lähetysnäky kantaa erityisopettaja Susanna Peltosta, joka toimii päivätyönsä ohella Tammelan seurakunnan lähetyssihteerinä. Hän näkee, että innostus lähetystyöhön alkaa lapsityöstä.
Susanna Peltonen aloitti Medialähetys Sanansaattajien puheenjohtajana vuoden 2024 alussa. Hän on ollut hallituksessa vuodesta 2017, mutta jo sitä ennen Sansan työ oli tullut tutuksi seurakunnassa ja muun muassa Toivoa naisille -piirissä.
Tammelassa asuva erityisopettaja ja viiden aikuisen lapsen äiti tekee päivätyönsä ohella vapaaehtoisena seurakunnan lähetyssihteerin tehtäviä. Käytännössä työ tarkoittaa lähetysiltojen ja sanan- ja rukouksen iltojen järjestämistä seurakunnassa sekä lähettivierailujen järjestämistä.
− Tarkoitus olisi järjestää ilta, johon kutsuttaisiin kaikki seurakunnan tukemat lähetit, jotta seurakuntalaiset voisivat heitä tavata ja innostua lähetystyöstä lähettien tarinoiden kautta.
Peltonen on myös mukana järjestämässä lasten Donkkis-toimintailtoja yhdessä seurakunnan työntekijän kanssa.
− Donkkis-illoissa, joihin kuuluu raamatunopetus ja hengelliset laulut, puhutaan aina myös lähetystyöstä ja evankeliumin kertomisesta. Odotan, että sieltä kasvaa uutta lähetysporukkaa.
Nuorena saatu lähetysnäky kantaa
Lähetyssihteerin työtä Susanna Peltonen on tehnyt vapaaehtoispohjalta jo 25 vuotta. Vapaa-ajasta hänellä ei ole pulaa, sillä lähetyssihteerin tehtävien lisäksi hänet pitävät kiireisenä kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät sekä ennen kaikkea seitsemän lastenlasta.
Puolisonsa Juhan kanssa hän on mukana Gideon-järjestön toiminnassa ja lisäksi he ovat jäseninä moottoripyöräkerho Gospel Ridersissa, joka yhdistää moottoripyöräilyn ja kristillisen uskon.
− Ostin juuri oman pyörän, hän kertoo.
Lähetystyö on ollut lähellä Susanna Peltosen sydäntä aina siitä hetkestä, kun hän antoi elämänsä Jeesukselle. Uskoontulo rippikouluaikaan oli hänelle voimakas ja elämää muuttava kokemus. Hän puhuukin mielellään ajasta ennen ja jälkeen uskoontulon.
− Rippikoulukeväänä Jumala alkoi vetää minua puoleensa. Kaikki asiat, joista rippikoulussa puhuttiin, puhuttelivat minua, samoin isosten todistukset siitä, miten Jeesus oli muuttanut heitä.
− Usko antoi turvan ja varmuuden epävarmuuden keskelle.
Seurakunnasta tuli nuorelle Susanna Peltoselle tärkeä tukikohta ja uskossa kasvun paikka. Rippilahjarahoillaan hän osti itselleen edelleen käytössä olevan Raamatun ja alkoi opiskella sitä innolla. Sanan tuntemista ja lähetystyön tärkeyttä korosti myös kotiseurakunnan silloinen nuorisopastori.
Heti alusta alkaen Peltoselle oli selvää, että ilosanomaa pitää viedä eteenpäin. Nuorena uskovana hän oli varma, että jossain vaiheessa hän lähtisi itsekin lähetystyöhön – ehkä saavuttamattomien kansojen pariin.
− Kun menin naimisiin ja sain perheen, ymmärsin, että paikkani on täällä.
Läheteillä tärkeä rooli
Kun Susanna Peltoselta kysyy, kuinka ihmisiä voisi innostaa lähetystyöhön, hän alkaa puhua lapsityöstä ja siitä, kuinka on tärkeää kertoa lapsille Jeesuksesta ja kasvattaa heitä tuntemaan Jeesus.
− Innostus lähetystyöhön lähtee sieltä.
Hän muistuttaa, että lähetys ja sananjulistus kuuluvat yhteen. Sanaa julistaessa kerrotaan myös lähetystyöstä.
− Minua häiritsee, että niitä pidetään erillään. Kun kuulet sanaa ja se vaikuttaa sinuun, kerrot saman tien eteenpäin kuulemasi. Kun lähetti kertoo työstään, hän innostaa samalla myös muita kertomaan.
Lähetysinnon sytyttämiseksi ja ylläpitämiseksi on tärkeää, että seurakuntalaiset näkevät säännöllisesti lähettejä ja kuulevat heidän työstään.
− Kun ihminen kertoo palavasti, kuinka ihmisten elämä lähetyskentällä on muuttunut, kun he ovat kuulleet Jeesuksesta ja kun heitä on autettu. Se kaikki innostaa lähetystyöhön.
− Auttamisen ja julistamisen pitää kulkea käsikädessä. Ne ovat sidoksissa toisiinsa, Peltonen toteaa.
Sari Savela
Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 1/2024.
