Suomi Areenalla Porissa keskusteltiin tänään uskonnoista suomalaisessa yhteiskunnassa “Abrahamin lasten” voimin.
Suuressa uskontokeskustelussa keskustelivat kolmen maailmanuskonnon edustajat: piispa Kaarlo Kalliala, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston jäsen Yaron Nadbornik sekä Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar. Keskustelua luotsasi piispa Kallialan erityisavustaja Jaakko Heinimäki.
Kolme eri uskontoa
Ensimmäiseksi Suomi Areenalla pureuduttiin kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin eroihin ja yhtaläisyyksiin. Heinimäki provosoi kysymällä, voisivatko nämä kolme uskontoa kenties yhdistyä. Kaikki kolme keskustelijaa pitivät uskontojen yhdistymistä epätodennäköisenä ja tarpeettomana, mutta painottivat hyväksyntää ja muiden kunnioitusta.
“Kysymys on siitä, miten voidaan saada esille uskontojen rinnakkainen sanoma: toisen ihmisen hyväksyminen ja tunnustaminen.”
“Aikaisemmin lähdimme liikkeelle yhdestä ajatuksesta, mutta sitten nämä muut saivat uusia ajatuksia”, juutalaisia edustava Nadbornik vitsailee mutta jatkaa, “Kysymys on siitä, miten voidaan saada esille uskontojen rinnakkainen sanoma: toisen ihmisen hyväksyminen ja tunnustaminen.”
Kalliala on samoilla linjoilla. Hän huomauttaa, että edes kristinuskon sisällä yhdentymistä ei juuri tapahdu, joten kolmen eri uskonnon yhdistyminen olisi samankaltaisuuksista huolimatta mahdotonta. Kalliala muistuttaa myös muilta uskonnoilta oppimisen mahdollisuudesta.
Tarvitaan tilaa olla uskonnollinen
Heinimäki kysyi etenkin vähemmistöön kuuluvien uskontojen edustajilta, onko heillä tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Hajjarin mukaan muslimit näkyvät niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä mediassa turhankin usein, ja liian kapealta alalta. Median paisuttelu kasvattaa ennakkoluuloja ja vääristää kuvaa muslimeista.
“Voi olla, että käy niin, että suvaitsevaisuuden nimissä ollaan itseasiassa rakentamassa aika suvaitsematonta, uskontoja hylkivää kulttuuria.”
Kalliala ja Nadbornik olivat yhtä mieltä siitä, että vaikka tilaa uskonnoille on, se on koko ajan kapenemassa. Nadbornik näki syyksi uskontojen ymmärtämisen ja niin kutsutun “uskonnon lukutaidon” heikkenemisen, jonka takia suvaitsevaisuus uskontoja kohtaan vähenee. Kalliala kyseenalaisti käsitteenä koko suvaitsevaisuuden.
“Voi olla, että käy niin, että suvaitsevaisuuden nimissä ollaan itseasiassa rakentamassa aika suvaitsematonta, uskontoja hylkivää kulttuuria”, Kalliala pohtii. Hänen mielestään uhkana on se, että kaikkia uskontoja kunnioittavan yhteiskunnan sijaan saatamme rakentaa yhteiskunnan, jossa ei ole hyväksyttävää uskoa mihinkään.
”Kun tunnet itsesi ja tiedät kuka olet, voit keskustella muiden kanssa vankalta pohjalta.”
Oma uskonto on kuin äidinkieli
Kaikki keskustelijat olivat tyytyväisiä tämänhetkiseen uskonnonopetukseen kouluissa. Hajjar huomautti oman uskonnon tuntemisen rakentavan identiteettiä. Jotta voisi tutustua ja oppia kunnioittamaan muita, on ensin tunnettava itsensä. Hän vertasi uskontoa äidinkieleen, joka on hallittava ennen vieraiden kielten opettelua. Nadbornik huomautti eri uskontojen tuntemisen ruokkivan myös oman uskonnon tuntemusta.
“Tässä on tärkeää identiteetin rakentaminen. Kun tunnet itsesi ja tiedät kuka olet, voit keskustella muiden kanssa vankalta pohjalta”, Hajjar tiivistää.
Kuva: Suomi Areena
