Kirjoittanut
”Kun jäin äitiyslomalle, jäin ihan yksin. Seurakunta oli ainoa taho, joka lähestyi. Lähetti kirjeen ja pyysi mukaan toimintaan vauvan kanssa. Se tuntui ihanalta”, iloitsi Sylivauvat-ryhmään kutsuttu äiti.
-Sylivauvat-toiminnassa keskiössä ovat äidin tarpeet. Vauva ei tarvitse kummoisia virikkeitä, vaan hänelle tärkeintä on se, että äiti voi hyvin. Ensimmäisen vauvan syntyminen ja äidiksi tuleminen on elämän isoimpia muutoksia. Silloin moni kaipaa vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta. Halusin perustaa ryhmän, jossa voidaan puhua syvällisesti ja rehellisesti kaikista uuteen elämäntilanteeseen liittyvistä kysymyksistä. Vauvalle suunnattuja toimintoja on kaupungeissa paljon tarjolla, mutta tässä on ideana, että ryhmä on tarkoitettu erityisesti äideille, vaikka toki vauvatkin aina huomioidaan.
Näin kertoo pappi Elina Koivisto, joka aloitti vuonna 2008 uuden toimintamuodon Paavalin seurakunnassa Helsingissä. Sylivauvat-ryhmään kutsuttiin mukaan äitejä, joiden ensimmäiset lapset olivat alle vuoden ikäisiä vauvoja. Toiminta sai paljon kiitosta, ja siitä lähtien uusia ryhmiä on aloitettu kaksi kertaa vuodessa. Parhaillaan Paavalin seurakunnassa on menossa 17. ryhmä.
Elina on neljän lapsen äiti. Idea uudesta toimintamuodosta syntyi omasta yksinäisyyden kokemuksesta ensimmäisen lapsen vauva-aikana. Hän kertoo tuolloin itse kokeneensa tavallisissa perhekerhoissa olonsa vähän oudoksi, erityisesti nukkuvan vauvan kanssa. Sylivauvat-ryhmässä kaikkien lapset ovat yhtä pieniä.
Äidin hyvinvointi on tärkeää koko perheelle
Sylivauvat-ryhmä on myös ennaltaehkäisevää diakonista työtä. Äidin hyvinvointi vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.
-Monet äidit ovat kokeneet, että kokoontumiset ovat olleet äitiysloman parasta antia. Ryhmän kautta äidit ovat lähteneet etsimään myös muuta tukea elämäänsä, kun ryhmässä on uskallettu puhua kipeistäkin asioita. Ihmissuhteisiin liittyvät syvällisemmät keskustelut on koettu antoisiksi, koska sellaisia keskusteluja ei käydä niin paljon muissa kerhoissa.
Kokoontumisten teemoja ovat esimerkiksi äidin ja vauvan suhde, parisuhde, suhde omaan äitiin, lapsen isovanhempiin ja äitikavereihin, sekä muutokset omissa ystävyyssuhteissa. Oman identiteetin muutoksestakin puhutaan. Yksinäisyys on tyypillistä tuossa vaiheessa. Ryhmän yhtenä tavoitteena on estää yksinäisyyttä. Äitejä rohkaistaan tapaamaan ryhmän ulkopuolellakin.
Äidiksi tuleminen herkistää hengellisille asioille
Elina kertoo, että ensimmäisen vauvan saaminen on tutkimusten mukaan yksi herkkyysvaihe hengellisten asioiden pohtimiselle. Sylivauvat-ryhmän kokoontumisiin kuuluukin aina myös hengellinen osuus.
-Lapsen saaminen on suuri ihme, joka herättää kyselemään mistä elämässä on kysymys. Kiitollisuus voi viedä lähemmäs Jumalaa. Lisäksi äidiksi tulemiseen liittyy uutta vastuuta. Riittämättömyyden tunne ja pelot voivat johdattaa hakemaan apua Jumalalta.
Toiminta tavoittaa hyvin kirkkoon kuulumattomiakin äitejä. Mukaan ryhmään voi tulla, vaikka ei kuuluisi seurakuntaan. Kenenkään vakaumusta tai sen puutetta ei kysellä, tärkeämpää on kohdata äidit heidän oman tilanteensa kautta.
Kokemuksista syntyi kirja
Elina toivoo hyväksi havaitun toimintamuodon leviävän eri seurakuntiin. Näin syntyi Sylivauvat-kirja, jonka avulla toiminta on helppo aloittaa muuallakin. Kirjaa ovat olleet mukana kirjoittamassa myös Sylivauvat-ryhmässä oman vauvansa kanssa mukana ollut toimittaja ja pappi Hanna Paavilainen ja kirjoittamisen aikaan äitiyslomalla ollut pappi Maria Puotiniemi. Kirjan on kustantanut Lasten keskus.
Sylivauvat-ryhmään ilmoittaudutaan etukäteen ja se kokoontuu samalla joukolla puolesta vuodesta vuoteen. Merkittävänä osana ryhmän yhteydenpidossa toimii ryhmäläisille perustettu Facebook-ryhmä, jossa voidaan keskustella mistä tahansa aiheesta. Tämä ryhmä jää olemaan senkin jälkeen kun kokoontumiset loppuvat. Jotkut ryhmät ovat pitäneet yhteyttä useita vuosia. Facebook toimii myös hyvänä kanavana mainostaa uutta alkamassa olevaa ryhmää. Sen kautta voidaan tavoittaa sellaisiakin äitejä, jotka eivät muualta lue seurakunnan julkaisuja.
Ilo vertaisuudesta innostaa tarjoamaan samaa muillekin
Hanna Lampi on kahden lapsen äiti. Tänä syksynä hän on itse aloittanut uuden Sylivauvat-ryhmän vetämisen yhdessä ystävänsä kanssa. Molemmat heistä olivat esikoisensa synnyttyä samoihin aikoihin alkaneessa ryhmässä. Nyt mukana ovat heidän viime keväänä syntyneet kuopuksensa, joten he voivat ryhmänvetäjänä olemisen lisäksi toimia myös vertaisäiteinä.
Hanna koki hyvin merkitykselliseksi ryhmän, johon itse osallistui tuoreena äitinä.
-Oma ryhmämme muodostui heti todella luottamukselliseksi ja tiistait oman vauvavuoteni päivien parhaimmistoksi. Vaikka kävin vauvan kanssa muutenkin paljon muskareissa ja vauvapiireissä, ei niissä päässyt muodostumaan näin tiivistä ryhmää. Monen ryhmäläisen kanssa tulee pidettyä yhteyttä vieläkin.
Vaikeistakaan aiheista ei vaieta
-Sylivauvat-ryhmässä käsitellään monipuolisesti ihmisyyttä ja vanhemmaksi tulon myötä syntyneitä uusia rooleja, mutta siellä uskalletaan puhua myös tabu-aiheista, kuten raskauden jälkeisestä masennuksesta, Hanna kertoo. Hän kokee ryhmätapaamisten rinnalla ja niiden jälkeenkin toimineen Facebook-ryhmän täydentäneen toimintaa. -Siellä voi kysyä arkisempiakin mieltä askarruttavia asioita, vauvojen hoitoon ja tarvikkeisiin liittyviä vinkkejä, sekä ehdottaa lounas- tai vaunutreffejä muille äideille. Ryhmässä on jaettu myös omia imetysdementian aikana sattuneita kommelluksia, ja tunteita, joita edes oma kumppani ei tunnu ymmärtävän.
