70-vuotispäiväänsä juhlistava rocktähti Bob Dylan nostettiin aikanaan radikaalien ja liberaalien arvojen ylipapiksi, mutta syntymäpäiväsankari itse ei ole kruunustaan kiinnostunut.
Paitsi siirtymisellään folkista rockiin, Dylan on elämänsä aikana kohauttanut myös tulemalla julkisesti uskoon.
Tänään mies toteaa, että on helpottunut saatuaan ”sisäisen rauhan” kuohuvan 60-luvun jälkeen.
Syntyperältään juutalaisesta Robert Zimmermannista tuli folkikoni Bob Dylan, kun hän lumosi kuulijansa älykkäillä sanoituksillaan 60-luvulla.
Kaikki aikansa rock-tähdet, mm. Beatles, jäljittelivät Dylanin poikkeuksellista tapaa kertoa asiansa.
60-luku oli kuitenkin muutakin kuin musiikki. Se oli poliittisen aktivoitumisen, ateismin nousun, huumeiden ja seksuaalisen vallankumouksen vuosikymmen.
Ajan arvojen kärkeen nostettiin Bob Dylan. Nykyään Dylan sanoo, ettei hänellä ollut mitään yhteistä sen sukupolven kanssa, jonka äänitorvi hänen väitettiin olevan.
Ala- ja vastakulttuurien ikoni hänestä tehtiin vastentahtoisesti.
– Maailma vaikutti 1960-luvulla absurdilta paikalta. En edes tiennyt koko siitä [kapina]sukupolvesta yhtään mitään, laulaja-lauluntekijä väittää.
Dylan sanoo, ettei hän ollut mikään ”kapinoinnin ylipappi”.
Uskoon 70-luvun lopulla
Rockpiirien ”vapaamieliset” suuttuivat, kun 1979 Dylan kertoi tulleensa uskoon ja levytti gospelalbumin Slow Train Coming.
Gospelalbumeja ilmestyi tämän jälkeen vielä kaksi, Saved ja Shot of Love.
Keikoillaan Dylan piti julkisia saarnoja ja luki Raamattua, mikä oli erityisen vastenmielistä monelle hänen vanhalle kuulijalleen.
Dylanin myöhempi paluu rockin pariin onkin otettu hyvin vastaan. Tämän hetken Dylanin uskonnollisista näkemyksistä ei ole juuri tietoa.
Sen sijaan Dylan kertoo pitävänsä kuohuvien vuosikymmenten jälkeen melko tavallisista asioista.
– Pidän lasten viemistä kouluun, leirielämästä, veneilystä, kalastamisesta ja niin edelleen.
