Kirjoittanut
Joka kymmenes suomalainen tyttö kärsii syömishäiriöistä nuoruusiässä. Sairastuminen alkaa usein laihduttamisesta ja tapahtuu vähitellen. Suurin osa sairastuneista paranee, mutta paraneminen on pitkä prosessi ja usein ammattiapu on tarpeen.
Teksti: Milla Suonio
Psykologi ja psykoterapeutti Pia Charpentier arvioi YLE:n Akuutti-ohjelmassa (18.4.2016), että nuorten psyykkinen pahoinvointi ja erilaiset syömishäiriöt ovat lisääntyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Nuorten elämä on muuttunut monella tapaa vaativammaksi – suorituspaineita on entistä enemmän työ- ja opiskeluelämässä.
– Laihdutusohjelmat voimistavat tunnetta, että en ole okei, vaan mun pitäisi olla jotenkin erilainen ja että olen hyväksyttävä vasta sitten, kun olen lihaksikas ja laiha. Minun mielestäni se ei ole sellainen viesti, jota kenenkään olisi hyvä kuulla.
Syömishäiriöiden monet kasvot
Syömishäiriöt luokitellaan mielenterveyshäiriöiksi. Ne ovat erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten sairauksia. Sairastuminen on mahdollista myös myöhemmin aikuisiällä esimerkiksi jonkin kriisin kohdatessa. Arvioiden mukaan syömishäiriötä sairastavista noin 10 prosenttia on miehiä. Vakavammat syömishäiriöt voivat kestää useita vuosia. Ne voivat olla jopa hengenvaarallisia sairauksia.
Laihuushäiriöön eli anoreksiaan sairastuvat usein nuoret, jopa 10-vuotiaat tytöt. Aluksi sairastunut vähentää syömänsä ruoan määrää ja tarkkailee painoaan. Hän voi usein hyvin sairauden alkuvaiheessa, joten oireet saattavat jäädä huomaamatta häneltä itseltäänkin. Sairauden edetessä paino laskee nopeasti. Sairastunut saattaa kokea sosiaaliset tilanteet ahdistaviksi. Hänen ärsytyskynnyksensä alenee ja keskittymiskykynsä heikkenee. Monet aloittavat myös pakonomaisen urheilemisen. Vakavimmillaan sairaus aiheuttaa luiden haurastumista ja jopa sydänkohtauksen vaaran. Täydellisyyteen pyrkivät ja kiltit nuoret sairastuvat herkemmin anoreksiaan.
Ahmimishäiriöön eli bulimiaan sairastuvat yleensä 15-25 -vuotiaat. Sairastuneet ovat usein tyytymättömiä itseensä ja kehoonsa. He eivät kuitenkaan pysty luopumaan herkkujen syömisestä, ja vähitellen syntyy ahmintakohtausten ja oksentamisen kierre. Oireilla saatetaan pyrkiä helpottamaan myös psyykkistä pahaa oloa. Bulimiaa sairastavan hampaat reikiintyvät helpommin ja sylkirauhaset turpoavat. Hän kärsii usein ruoansulatusongelmista.
Ahmintahäiriöön sairastunut saa pakonomaisia ahmintakohtauksia. Ahmintahäiriö on ennen kaikkea aikuisten sairaus. Siihen ei tavallisesti liity oksentamista. Sairauden pitkittyessä uhkana on huomattava ylipaino.
Suurin osa syömishäiriöitä sairastavista ei täytä esimerkiksi anoreksian tai ahmintahäiriön kriteerejä, jolloin he voivat saada diagnoosikseen epätyypillisen syömishäiriön.
Miten syömishäiriön tunnistaa ja miten siitä voi parantua?
Syömishäiriön tunnistaminen on vaikeaa, koska sairastuminen on pitkä prosessi. Oireet huomataan usein vasta sitten, kun ne alkavat haitata normaalia arkea. Syömisen ja oman kehon kontrollointi on sairastuneen keino hallita elämäänsä – ajatukset siirtyvät pois pahaa oloa aiheuttavista asioista ja peloista.
Pia Charpentierin mukaan vanhempien kannattaa epäillä, että heidän lapsellaan on syömishäiriö, jos hän laihtuu huomattavasti lyhyessä ajassa, viihtyy vessassa, suihkussa tai ulkona pitkiä aikoja välittömästi ruokailujen jälkeen tai jos hänen kasvoissaan ilmenee oksentamisesta kertovaa turvotusta tai punoitusta. Jos nuori on jatkuvasti vihainen ja masentunut ja riidat liittyvät usein syömiseen, on myös syytä huolestua. Asia on hyvä ottaa puheeksi ymmärtävästi ja nuorta kunnioittaen. Aikuinen voi kertoa olevansa huolissaan ja haluavansa auttaa. Tärkeää on löytää keskusteluyhteys nuoren kanssa.
Nuoren kannattaa hakeutua ensin kouluterveydenhoitajan puheille. Jos siitä ei ole apua, monessa kunnassa on syömishäiriötiimi, jonka kautta voi saada apua. Useiden paikkakuntien terveyskeskuksissa tai sairaaloissa on myös erillisiä osastoja syömishäiriöisille.
Tutkimusten mukaan 80 prosenttia syömishäiriöön sairastuneista toipuu niin hyvin, että voi elää normaalia elämää. Vakavasta syömishäiriöstä paraneminen vie yleensä kuitenkin vuosia. Paranemisella tarkoitetaan painon normalisoitumisen lisäksi syömishäiriöön liittyvien ajatusten poistumista, sosiaalisen arkuuden vähenemistä ja elämänhallinnan saavuttamista.
Pia Charpentierin mukaan syömishäiriöstä kärsivä tarvitsee toipumisprosessinsa alkuvaiheessa tietoa syömishäiriöiden haitoista ja ravitsemusneuvoja korjatakseen ruokailutottumuksiaan. Psykoterapia on myös hyvä apu matkalla normaalielämään. Syömishäiriöstä toipuva tarvitsee ennen kaikkea tuekseen läheisiä ihmisiä, jotka osoittavat hänelle rakkautta ja välittämistä, vahvistavat hänen itsetuntoaan ja tunnetaitojaan ja saavat hänet uskomaan, että hän on arvokas omana itsenään.
Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä 4/2017.
Lähteet:
Syömishäiriökeskus (www.syomishairiokeskus.fi)
Tiivistelmä syömishäiriöiden käypä hoito -suosituksesta (www.kaypahoito.fi)
Syömishäiriöliitto (SYLI ry) (www.syomishairioliitto.fi)
Nuorten Mielenterveystalo (www.mielenterveystalo.fi)
YLE:n Akuutti-ohjelma (18.4.2016)
