Kirjoittanut
Kun korona-aalto hyökkäsi, se tyhjensi äkillisesti myös lapinjärveläisen Henna Niemisen keikkakalenterin. Musiikilla itsensä elättänyt yrittäjä koetti epätoivoisesti löytää uusia tulonlähteitä, mutta uupui ja joutui pitkälle sairauslomalle.
Lahjakkaasta ja idearikkaasta Henna Niemisestä on moneksi. Hän on muun muassa gospelmuusikko, evankelista ja kuoronjohtoa pääaineenaan opiskellut kirkkomuusikko eli kanttori. Tällä hetkellä, osana kuntoutumistaan, hän opiskelee kulttuurituottajaksi ja rakentaa opinnäytetyönään Lapinjärvelle Pikkulinnun musiikkimetsää, joka tarjoaa linnunlaulua ja luontoelämyksiä lapsille. Hennan ääntä ja rukouksia kuullaan myös Radio Deissä, Rukous Suomen puolesta -ohjelmassa, jota kuullaan kesätauon jälkeen jälleen elokuun lopussa.
Ennen koronaa, vuonna 2018 Henna jättäytyi täysipäiväiseksi yrittäjäksi gospelmuusikkona.
– Olin pedannut jo kuusi vuotta sitä, että elättäisin itseni hengellisellä musiikilla. Nyt oltiin yhtäkkiä tosi epävarmassa ajassa. Aivoni eivät vain kyenneet käsittelemään sitä.
Hennalle kertyi paljon huonosti nukuttuja öitä, stressiä, huolta toimeentulosta. Luovana ihmisenä hän yritti keksiä uusia työtapoja.
– Jouduin tekemään pari vuotta kahta työtä samaan aikaan, kun suunnitelmat aina vesittyivät koronan peruessa keikkoja, ja uutta tulonlähdettä piti keksiä tilalle. Tein ja myin muun muassa itse suunnittelemiani koruja. ADHD-tyyppinä olen aina mennyt sata lasissa ja pyrkinyt tekemään Jumalalle kaiken niin hyvin kuin mahdollista. En osannut pysähtyä, levätä, vaikka joku yrittikin varoittaa.
Sairastuminen
Henna ei itse ymmärtänyt, kuinka syvään uupumukseen ajautui, vaikka nukkuikin paljon. Kehokin alkoi oireilla.
– Minulla oli hengitysvaikeuksia, laulaminen sattui, koska kroppa oli jumissa. Ajoittain puolet kehosta puutui ja sain migreenikohtauksia. Lopulta ystäväni huomasivat, etten ole oma itseni ja kehottivat minua menemään sairaalaan. En suostunut, vaan halusin lomallani jatkaa ystävieni tapaamiskierrosta.
Henna päätyi Porista Helsinkiin, mutta ei muista siitä reissusta mitään. Ystävä oli Hennan perheeseen yhteydessä ja he järjestivät hänet psykiatriseen hoitopaikkaan.
– En muista siitäkään mitään. Olin hoidossa kuukauden, ja lähdin siitä avopuolelle kuntoutumaan, mutten kyennyt vielä asumaan yksin, ajamaan autoa tai edes laittamaan omaa ruokaani.
Avun piirissä
Alle kolmekymppinen Henna kiittelee saaneensa apua moniammatilliselta tiimiltä. Puolentoista vuoden aikana hän on tavannut useita lääkäreitä, psykiatria, neurologia, käynyt psykofyysisessä fysioterapiassa, fysioterapiassa, laulutunneilla, saanut hoitokodilla keskusteluapua, käynyt psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa keskusteluja ja parhaillaan hän on Kelan tukemassa Oma väylä -kuntoutuksessa. Karkun evankelisen opiston raamattukurssilta hän sai tuntumaa opintoihin.
”Myös yhteys Jumalaan on aina rauhoittanut”
– Alkuun kuuntelin opetusta sängystä käsin tietokoneyhteydellä, ja joskus ruoka jouduttiin tuomaan minulle sänkyyn. Olen kiitollinen, että tällainen oli mahdollista.
Rakastettu Henna kokee, että on saanut kaiken keskellä paljon rakkautta ja häntä on tuettu.
– Minulla on äärettömän upea lähipiiri, ystävät ovat auttaneet tulemalla kotiini, täyttäneet kanssani Kela-hakemuksia, kuljettaneet lääkärin vastaanotoille, kun en itse ole saanut ajaa autoa. Evankelistakoulutuksen myötä minulla oli jo ennen sairastumistani jonkin verran tietoa erilaisista apuväylistä, ja osasin hyödyntää niitä omassa hädässäni. Olen saanut seurakunnan kautta keskusteluapua, lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja käynyt kursseja.
– Ja yöllä, kun on ollut tosi paha olla, olen soittanut kriisipuhelimiin, kuten kirkon palvelevaan puhelimeen. Kun siihen hetkeen olen saanut jonkun ihmisen kiinni, jolla on ollut kiireettömästi aikaa minulle, olen jaksanut taas seuraavaan päivään. Myös yhteys Jumalaan on aina rauhoittanut, jo pienestä pitäen olen rukoillut Isä meidän -rukousta, jos tulee vaikea hetki.
Ei häpeää
Kysymykseen, miksi psyykkistä sairautta usein peitellään ja hävetään, Henna vastaa esimerkillä omasta kokemuspiiristään.
– Opetan itse sekä laulua että pianonsoittoa. Soiton opettaminen on paljon helpompaa, koska siinä voi konkreettisesti näyttää, että paina tästä, ja oppilaan sormet voi asettaa koskettimille. Laulun kohdalla ei näe kaikkea, mikä äänen syntymiseen vaikuttaa, koska elimet ovat ihmisen sisällä. Kun sairaus on ihmisen mielessä, siihen vaikuttavat monet asiat, mistä emme välttämättä tiedä, kuten lapsuus, kasvuympäristö, omat kokemukset ja valinnat. Mutta Jumala näkee sinne sisälle ja voi auttaa ja eheyttää.
Uupumuksen vaikeat vuodet ovat opettaneet Hennalle rauhoittumista. Tarrautuminen Jumalan lupauksiin pitää omistaan huolta on tuonut uutta levollisuutta ja luottamusta.
– En enää pelkää, jos jokin suunnitelmani ei onnistukaan, koska ymmärrän, että tämä ei ehkä ollutkaan se, mitä Jumala halusi. Minua ei enää stressaa tai jännitä.
Henna ei ole kokenut häpeää siitä, että mieli hajosi, mitättömyyden tunnetta kylläkin joskus.
– Kun olen joutunut soittamaan lähellä asuvalle siskolleni, että voisitkohan tulla auttamaan ja käydä kaupassa, olen miettinyt, että enkö tämän enempään pysty. Ymmärrän kuitenkin, jos joku tuntee häpeää. Sen takana on yleensä jokin kipu, kuten arvottomuuden tunne tai muiden arvostelun pelko.
Teksti: Marja Salminen, Matias Villbergin haastattelun pohjalta
* Kuuntele Henna Niemisen haastattelu Dei Plussasta (Herätys 9.5.2023, kohdasta 1:52:30).
* Henna Niemisen haastattelu on alun perin julkaistu Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä (2/2023).
