Kirjoittanut
Savonlinnalainen kuvataiteilija Ville Löppönen tunnetaan muun muassa siitä, että hän maalasi viime syksynä Luther-säätiölle muotokuvan piispa Matti Väisäsestä. Väisänen esiintyy myös eräässä taiteilijan uudemmassa teoksessa.
Löppönen luonnehtii Kirkko & Kaupunki lehden (14.3.) haastattelussa, että Matti Väisänen ei kiertele ja pakoile hankalien kysymysten edessä. Hän kertoo myös vierailevansa toisinaan Luther-säätiön jumalanpalveluksissa.
– Kaipaan kirkosta hoitoa. Luther-säätiössä voin pääasiassa luottaa siihen, että saan hengellisessä mielessä kaiken tarpeellisen, Löppönen toteaa.
Ville Löppösen tuore näyttely I Killed my God on esillä galleria Kalhama & Piipossa 18.3. asti. Näyttelyn nimi on taiteilijan oma synnintunnustus.
”Löppösen fotorealististen maalausten sysimustista taustoista kohoaa esiin pyhimyksiä ja demoneja tekemään tiliä teoistaan. Häpeä ja raadollinen seksuaalisuus kietoutuvat lähes mystiseen tuonpuoleisen tavoitteluun”, kirjoittaa Helsingin Sanomat näyttelyarviossaan.
– Minä se olin, joka tapoin Jumalan, Löppönen sanoo.
– Kaikki me olemme Kristuksen ristiinnaulinneet. Ristillä Jumala tekee itsestään tavallaan Antikristuksen ja häviää. Hetkellinen tappio kääntyy silti voitoksi.
Kristus ei ole taiteilija Löppöselle pelkkä symboli.
– Kristus on lupaus, toivo, ovi iankaikkisuuteen. Kristuksessa avautuvat ovet kuolemattomuuteen.
Löppönen kertoo Kirkko & Kaupunki -lehdelle, että surrealismi on hänelle ”luontainen kuvamaailma”. Munkinkammioksi työtilaansa kutsuva taiteilija jäsentää työtään kuin ikonimaalarit. Se on hänelle eräänlaista rukousta.
– Maalaamisesta tulee kontemplatiivista, hengellistä näkemistä, Löppönen kuvaa.
Teoksissa vilisee lihaksikkaita ylävartaloita, stetsonpäisiä ruoskijoita ja lihamassaksi valuvia ihmishahmoja.
– Ruumis on tärkeä osa ihmisyyttä. Sitä ei pysty väistämään. En voi ajatella gnostilaisittain, ettei ruumiilla olisi mitään väliä. Ruumis näyttää meille, mitä mielessä tapahtuu.
Haastattelija huomauttaa kuitenkin, että ”kristinuskon ja ruumiin yhteinen historia” ei aina ole ollut mutkaton. Eikö ruumis olekaan pahaan viekoitteleva ja syntiin taipuvainen?
– Liha ei itsessään ole paha. Luonto, joka elää lihassa, saastuttaa sen.
Kristinusko on Löppösen mielestä ”helvettiin astumista”.
– Kun ihminen on hyvin pimeässä, Kristus saapuu sinne kirkkaudessaan. Se herättää kauhun ja tuomion tunteita. Kristus ei kuitenkaan tuomitse, vaan meidän omat syytöksemme. Niin käy, kun valkeus avautuu.
Ville Löppösen teoksiin voi tutustua hänen kotisivuillaan.
