Kirjoittanut
Ylöjärven seurakunnan talouspäällikkö Sointu Kaikkosen mukaan raamatunmukainen opetus synnistä, armosta ja pelastuksesta on vähentynyt, minkä myötä kirkko on pitkälti kadottanut uskon ytimen.
Lääkkeeksi kirkon putoaviin jäsenlukuihin ja sanoman ohenemiseen tuoreessa Elämään-lehdessä (1/2013) haastateltu Kaikkonen ehdottaa yhteisöllisyyttä, jota löytyy erityisesti kirkon herätysliikkeiden toiminnasta.
Kirkon nelivuotiskatsauksesta 2008-2011 ilmeni, että esimerkiksi joulunajan kirkossakävijöiden määrä väheni 133 000 osallistujalla. Osallistuminen herätysliikkeiden toimintaan säilyi kuitenkin ennallaan. Kirkon evankelioimistyön toimikuntaan kuuluvan Sointu Kaikkosen mukaan kirkon ongelma on se, että se on nykyään enemmän julkisyhteisö kuin kristittyjen yhteisö.
– Kirkko painottaa perustehtävää, mutta on käytännön elämässä paljolti kadottanut uskon ytimen, koska selkeä opetus synnistä ja armosta koko ajan vähenee.
– Seurakunnissa puhutaan jäsenyyden tukemisesta ja tavoitellaan isoja osallistujamääriä, mutta ei panosteta enää sen kertomiseen, miten ihminen pelastuu. Onko Jeesus enää kirkon Herra? Kaikkonen kysyy.
Hän katsoo, että nyt pitäisi tukea ”yhteisöllisyyden syntymistä seurakunnissa, sillä sen myötä kirkko seisoo tai kaatuu”.
– Haluaisin seurakunnissa tiedostettavan, mille kohderyhmälle tietty toiminta järjestetään, niin ettei sanoma vesittyisi. Uskon sisäistäneille elintärkeää on uskovien yhteys ja hengelliseen kasvuun keskittyvä opetus. Tavoittavassa toiminnassa uskon perusasioita opetetaan sekä kristinuskosta vieraantuneille että niille, jotka ajattelevat omien tekojen riittävän pelastukseen.
– Eron tiedostaminen selkeyttää julistusta. Se ei missään tapauksessa tarkoita ihmisten erottelua. Meidän tulee rakastaa kaikkia erotuksetta ja luoda yhteyttä kaikkien kesken.
Kirkon työntekijöiden oltava ahkeria rukoilijoita
Kaikkosen mukaan kirkon työntekijöiden on erityisen tärkeää ”elää itse Jumalan johdatuksen ja armon varassa”.
– Silloin mikä tahansa on mahdollista. Mutta jos kirkon työntekijät eivät itse ole löytäneet uskoa, heidän työnsä ei edistä uskon löytymistä.
Työskenteleekö kirkossa siis Kaikkosen mukaan liian vähän uskovia?
– Kirkon työntekijät ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka elävät samassa yhteiskunnassa kuin muutkin. Emme ole välttyneet maallistumiselta. Ajattelen kuitenkin, että kirkon työntekijöiden tulisi aivan erityisesti tutkia itseään Jumalan edessä. Hän yksin tietää kuinka moni meistä elää armon varassa.
– Kirkon on kokonaisuudessaan elettävä kirkkolain ensimmäiseen pykälään kirjatun tunnustuksensa mukaisesti, Kaikkonen kiteyttää.
”Kirkko ja herätysliikkeet eivät ole eri asioita”
Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan ”herätysliikkeiden kannattajat ovat sitoutuneet vahvasti paikallisseurakunnan toimintaan; puolet kirkon aktiivikävijoistä kuuluu herätysliikkeisiin. Kuitenkin jo nyt joissakin liikkeissä on havaittavissa aktiivikävijöiden siirtymistä liikkeiden omiin jumalanpalvelusyhteisöihin.”
Kaikkosen mukaan se, että herätysliikkeiden toiminnan aktiivisuus on säilynyt paikallisseurakuntien lukujen laskiessa ennallaan, johtuu ”selkeästä opetuksesta ja yhteydestä”.
– Jos kirkko jatkaa pesäeron tekemistä herätysliikkeisiin, se sahaa samalla oksaa, jolla istuu, hän sanoo.
– Itse ajattelen, että kirkko ja herätysliikkeet eivät ole kaksi eri asiaa. Herätysliikkeethän toimivat kirkon sisällä. Ei yhdistykseksi järjestäytyminen tarkoita erillisyyttä kirkosta. Silloinhan partiolippukunnat ja monet kirkkokuorotkin sekä Lapsityön keskus ja kirkon muut yhdistysmuotoiset yhteistyökumppanit olisivat ikään kuin kirkon ulkopuolisia toimijoita.
Herätysliikkeillä on oma kutsumuksensa kirkon sisällä.
– Herätysliikkeissä mukana olevat ihmiset ovat myös kirkossa. Herätysliikkeitä on monenlaisia, koska meitä ihmisiä on monenlaisia ja Jumalalta saadut työnäyt ovat erilaisia, Kaikkonen sanoo.
