Natsi-Saksa, keskitysleirit, Hitler, Göring ja Goebbels — historiansa lukeneet värähtävät nämä sanat ja henkilönimet kuullessaan.
Natsi-Saksan ajoista on kauan, mutta kansakunnat eivät unohda. Yksittäiset ihmiset eivät unohda. Eikä pidäkään, koska se on edellytys sille, että hälytyskellot ovat päällä jatkuvasti. Ja että pystymme toimimaan tarvittaessa.
Mutta ovatko kellot päällä? Reagoimmeko me tarpeeksi ajoissa pahuuteen, joka ei tapahdu aivan meidän takapihalla? Entä silloin, kun takapihalla jo tapahtuu?
Muistammeko historiasta vain pahan? Sehän ei kuitenkaan ole koko totuus; myös hyvyyden puolesta taistelevia ihmisiä on aina ollut. Yksi heistä oli Dietrich Bonhoeffer, saksalainen evankelis-luterilainen pappi ja teologi sekä natseja vastustavan Tunnustuskirkon perustajajäsen ja vastarintataistelija.
Joskus tekstiä ei vain voi ohittaa
Kirjailija, käsikirjoittaja Nina Linnovaara sai kustantajalta lahjaksi Bonhoefferin tuoreen elämäkerran. Se osoittautui niin kiinnostavaksi, että hän kahlasi kaiken saatavilla olevan tiedon läpi.
– Tajusin, että en pääse Bonhoefferista yli ennen kuin kirjoitan hänestä jotain, Linnovaara toteaa.
Kirjailijaa kosketti myös se, että natsien vainon kohteeksi joutuivat myös ne saksalaiset, jotka vastustivat Hitleriä. Piinaava kysymys siitä, miten hän olisi itse toiminut, ei antanut rauhaa. Näytelmä Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan oli jo alkanut elämään Linnovaaran päässä.
Näytelmän ensi-ilta oli Valkeakoskella helmikuun puolen välin aikoihin ja katsojia tunnin mittaisella näytelmällä oli lähes täysi teatterisali.
Nina Linnovaara pyysi pappi Bonhoefferiksi Marko Itkosta, Sääksmäen seurakunnan nuorisodiakonia. Itkosella on vuosien ura takanaan näyttelijänä ja näyttämömiehenä.
Näytelmässä Bonhoeffer viruu jo vangittuna ja häntä menee tapaamaan lehtinainen, jota Linnovaara itse esittää. Katsojat pääsevät aikamatkalle; yh-äiti tuskailee Wilma-viestien ja ex-puolisonsa kanssa, teologi tuskailee omantuntonsa kanssa.
Puhumattomuuskin on puhumista
Papin ja lehtinaisen dialogia on herkullista seurata. Nina Linnovaara taluttaa menneiden aikojen kauhut jokaisen näytelmää seuraavan takapihalle. Hän tekee sen pelottelematta, joten lopputulema ei ahdista vaan käynnistää ajatteluprosessin: suuretkin katastrofit lähtevät pienestä. Ja silloin niihin pitää puuttua, kun ne ovat vielä ihmisen kokoisia.
Linnovaara itse toteaa pitävänsä siitä hetkestä, kun astuu teatterista tai elokuvista ulos ja hetken verran maailma näyttää erilaiselta. Aivan kuin olisi saanut lahjan. Siltä minusta tuntui näytelmän jälkeen, kun astelin ajatuksissani autolle.
Teksti: Hannele Repo-Laine
_ _ _
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan -näytelmän ohjasi Hanna-Maria Vahala.
Nimensä näytelmä sai runosta, jonka Bonhoeffer kirjoitti kihlatulleen kuukausi ennen kuolemaansa. Virtenä 600 tunnettu teksti julistaa, että pahuuden keskelläkin on lupa uskoa parempaan.
Näytelmän kesto on noin yksi tunti. Esitystä voi tiedustella: kaarna.ry@gmail.com. (Ks. facebook.com/hyvyydenvoiman). Ensiesitys Valkeakoskella toteutettiin yhteiskristillisenä hankkeena.
