Helsingin yliopiston professori Jyrki Knuutilan mukaan luterilaiseen jumalanpalvelukseen tutustuneelle kirkkovieraalle aikamatka 500-vuoden taakse ei tuottaisi ylitsepääsemättömiä ongelmia jumalanpalvelukseen osallistumiselle.
–Jos oletetaan, että olisimme jonkin verran asioista perillä, tunnistaisimme kyllä Lutherin kotikirkon messun. Jos ajattelemme tätä vuonna 2000-hyväksyttyä jumalanpalvelusjärjestystä ja sen perusrunkoa, joka etenee johdanto-, sana-, ja ehtoollisosan kautta päätösosaan, on messussa edelleen samat elementit kuin tuolloin. Me tunnistaisimme varmasti epistolan lukemisen, evankeliumin ja saarnan. Tunnistaisimme myös messun ehtoollisosan, kun pappi siunaa ehtoollisaineet, professori Jyrki Knuutila kertoo.
Jo heti reformaation alussa huomio kiinnittyi jumalanpalveluselämään. Luther ryhtyi muokkaamaan jumalanpalvelusjärjestystä tuottaen uuden latinankielisen ja saksankielisen messujärjestyksen.
–Roomalaiskatolisen ajan messujärjestyksestä säilytettiin suurin osa. Ensiksi muokattiin vain ehtoollisoppiin liittyviä asioita, Knuutila selittää.
Käytännössä jumalanpalveluselämän muutoksien vakiintuminen kesti pitkään, sillä moni pastori jatkoi työtään jo nuorena oppimaansa tapaan.
-Eihän Luther ollut minun tietääkseni koskaan luterilainen pappi, professori Jyrki Knuutila hymyilee.
Miten reformaatio lopulta vaikutti jumalanpalveluselämään? Mikä muuttui? Mikä ei? Armoa 2017 –ohjelmassa on vieraana Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutila. Kuuntele ohjelma torstaina klo. 9:05 ja uusintana klo 13:05! Ohjelmasarjan menneet osat löydät Radio Dein ohjelma-arkistosta!
