Kirjoittanut
Kuukausittaiseen tilaisuuteen on kutsuttu kristittyjä, agnostikkoja, ateisteja ”ja kaikkea siltä väliltä” puhumaan taiteestaan, elämästä ja Jumalasta.
Torstaina 6. elokuuta Tampereen Vanha kirkko oli kutsuttu täyteen epäilijöitä.
Agnostikkoklubi on uusi konsepti, jonka ideana on kutsua erilaisia taiteilijoita puhumaan uskosta. Toiminta on evankelis-luterilaisen kirkon järjestämää, mutta sekä poikkitaiteellista että -kristillistä. Mukana on esimerkiksi helluntaitaustainen muusikko Mikko Joensuu, joka on tehnyt Amen-albumi-trilogian uskosta luopumisestaan — ja hänen kutsumisestaan oikeastaan koko Agnostikkoklubin idea sai alkunsa. Päätettiin kutsua muitakin vierailijoita, jotka kuukausittain istahtavat alas pohtimaan uskoa.
Kyseessä on ”erilaista kirkkokonserttimeininkiä”, kertoo Vanhan kirkon työntekijänä toimiva pappi Olli Viljakainen. Hän on suunnitellut konseptia yhdessä yliopistopastori Risto Korhosen kanssa.
Artisteista löytyy kristittyjä, kristinuskosta luopuneita, ateisteja ja agnostikkoja, joita kaikkia yhdistää halu tulla puhumaan Jumalasta. Ensi maaliskuuhun asti suunnitellun Agnostikkoklubin vieraina nähdään muun muassa Daikini eli Lauri Kemppainen, Mariska, Viitasen Piia ja Laura Moisio.
– Mielestäni pitää tehdä jotain tällaista, jotta he, jotka eivät kirkossa käy, voisivat tulla katsomaan, mitä täällä tapahtuu, Viljakainen sanoo.
Jo ensimmäiseen iltaan tuli varsinaisen kohderyhmän edustajia, Viljakainen tietää. Moni halusi tulla kuuntelemaan muusikko Joose Keskitaloa, jonka omintakeisissa lyriikoissa on paljon kristillisiä vaikutteita mutta jonka kuulijakunta ei rajoitu vain kristittyihin. Keskitalon tausta on luterilaisissa herätysliikkeissä, mutta nykyisin hän on ortodoksi.
Olli Viljakaisen haastattelema Joose Keskitalo totesi, että on vaikea samastua kysymykseen siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei. Paremmin ytimeen hänen mukaansa osuu kysymys, onko elämässä merkitystä vai ei.
– Ei ole väliä sillä, onko onnellinen vai onneton, kokeeko suurta kärsimystä vai ei. Mutta väliä on sillä, onko kärsimyksellä, onnellisuudella tai onnettomuudella merkitystä, hän muotoili.
Epäilyksillekin on tilaa.
– On hetkiä, jolloin voi epäillä ihan mitä tahansa, muiden lisäksi omaa itseään. Ja kun on epäillyt muut ja oman itsensä läpi, alkaa epäillä epäilyksiä.
Lutheria lainaten Keskitalo totesi, että ainoa paikka, jossa kaikkivaltiaan ja jopa kauhistuttavan Jumalan voi turvallisesti kohdata, on eräs seimi Betlehemissä.
Illan toinen puolikas oli omistettu Keskitalon helppoja tulkintoja pakenevalle musiikille, jossa muun muassa kuunneltiin hautausmaan petäjien ylistystä Luojalle ja katseltiin ihmisten kalastajien saaliin uiskentelua akvaariossa.
Tampereen Vanha kirkko keräsi kymmeniä osallistujia, joista suurin osa oli nuoria ja nuoria aikuisia.
Agnostikkoklubin yksi tavoite on madaltaa kirkon kynnystä syksyllä alkaviin perjantai-illan messuihin.
Mikä on parasta, mitä klubista voisi seurata, Olli Viljakainen?
– Joku voisi ainakin kysyä, kuka Jumala on, ja onko häntä.
