Kirjoittanut
Hyvän mielen puheluprojekti jatkuu heinäkuun loppuun asti vapaaehtoisen vanhustyön keskuksessa, Mummon Kammarissa. On mahdollista, että soittoringistä tulee pysyvä palvelumuoto.
Soittorinki sai alkunsa, kun Tampereen ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalaa opiskelevat Johanna Mahlamäki, Heikki Moisio, Jenni Näsiaho ja Anniina Väisänen suunnittelivat keväällä koulutukseensa kuuluvaa projektityötä.
Koronaepidemian muutettua suunnitelmia he halusivat tehdä jotakin konkreettista hyvää.
Opiskelijat ottivat yhteyden Mummon Kammariin, joka oli joutunut epidemian vuoksi sulkemaan ovensa. Yhteistyössä käynnistyi toukokuun ensimmäisellä viikolla Hyvän mielen puhelut -soittorinki, johon ikäihmiset löytyivät Mummon Kammarin kautta. Se järjesti opiskelijoille myös puhelimet.
Osa vanhuksista oli odottanut Mummon Kammarin kotiystävää, mutta epidemian vuoksi tämä vapaaehtoistyön muoto ei ollut toistaiseksi käytettävissä.
Soittorinki tuli siis tarpeeseen.
Neljä opiskelijaa soittaa viikoittain lähes kolmellekymmenelle vanhukselle.
”Juttelu on parasta kivun hoitoa”
Opiskelijat ja Mummon Kammarin väki ovat saaneet hyvää palautetta. Puheluita odotetaan, ne ovat lievittäneet yksinäisyyden tunnetta ja niistä on tullut hyvälle mielelle. Enemmän apua tarvitsevia on neuvottu pulmatilanteissa eteenpäin.
Eräs vanhuksista lausahti, että ”juttelu on parasta kivun hoitoa.”
– Välillä aiheet ovat olleet hyvin vakavia, kun olemme yhdessä pohtineet koronatilannetta. Olemme puhelussa kannatelleet toivoa. Yhdessä on voitu päätyä siihen tulokseen, että tämäkin menee ohi, kertoo Anniina Väisänen.
Soittoringissä kaikki ovat naisia. Ikähaarukka ulottuu 71-vuotiaista 96-vuotiaisiin. Heille soittaneet opiskelijat ovat iältään 25–35-vuotiaita.
Yhteinen sävel on kuitenkin löytynyt.
– Olen huomannut, että vanhempien ihmisten kanssa voi hullutella samalla tavalla kuin nuorten kanssa, kertoo aiemmin nuorisotyöhön erikoistunut Jenni Näsiaho.
– Minulla ei ole lainkaan lauluääntä, mutta yhdessä olemme mummon kanssa laulaneet Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Alussa opiskelijat pohtivat sitä, kuinka sosiaalialan ammattilaisilta heidän pitää kuulostaa, mutta he ovat päätyneet puhumaan aivan omana itsenään. Ammattitaito kulkee silloinkin mukana.
Opastus on toiminut myös toiseen suuntaan. Ikäihmisillä on paljon tietoja ja taitoja, joita he mielellään kertovat nuoremmalle sukupolvelle.
– Olen esimerkiksi saanut hyviä ohjeita kukkien hoitoon, kertoo Johanna Mahlamäki.
Kesä ja koronatilanteen rauhoittuminen Suomessa ovat rauhoittaneet soittorinkiin kuuluvien vanhusten elämää.
– Äänestä kuulee, että he ovat piristyneet, kun ovat päässeet tapaamaan muita ihmisiä ja on ollut muutakin toimintaa, kertoo Mahlamäki.
”Sopii toiminta-ajatukseen”
Mummon Kammarista projektissa ovat toiminnanohjaaja Soile Kukkonen ja vapaaehtoistoiminnanohjaaja Tiina Lehmussaari, jonka kanssa opiskelijat ovat viikoittain käyneet läpi sitä, miten puhelut ovat sujuneet.
Soittoringin kokemuksia hyödynnetään mahdollisesti tulevaisuudessa – varsinkin, jos epidemia on ajankohtainen vielä syksyllä.
– Jos tarvetta ilmenee, soittorinkiä voidaan mahdollisesti toteuttaa alan opiskelijoiden ja vapaaehtoisten kanssa jatkossakin, sanoo Lehmussaari.
– On todellakin mietitty sitä, tulisiko tämä meille yhdeksi vapaaehtoistyön muodoksi. Puhelut olisivat hyvä vaihtoehto Kotiystävä-toimintaan, jos tapaamisia ei pystytä sisätiloissa järjestämään. Yhteistyö opiskelijoiden kanssa sopii Mummon Kammarin toiminta-ajatukseen, sanoo Soile Kukkonen.
lähde: Tampereen seurakuntien tiedote 1.7.2020
