Kirjoittanut
– Meille kirkkojen kuvaus on yhteinen hengellinen elämys, lähentävä asia suhteessamme, kertovat Riitta Tunturi ja Uolevi Salonen.
Parin yhteinen elämäntaival alkoi Turussa, jossa he asettuivat asumaan lähelle Mikaelinkirkkoa. Siitä he kiinnittivät albumiinsa valokuvan kera päivämäärän 8.10.1994.
Kumpikaan ei vielä silloin osannut aavistaa, että suomalaisten kirkkojen historian tallentamisesta ja ikuistamisesta tulisi heille rakas, pitkäaikainen harrastus.
Nyt eläkeläispari asuu Tampereella Näsijärven tuntumassa, parin askeleen päässä Lapinniemen kylpylän idyllisestä kappelista.
Kerrostalokodin kirjahyllyyn on asetettu edustavaan riviin kymmeniä kuvakirjoja. Lisäksi löytyy kosolti albumeita niiltä ajoilta, jolloin filmeistä kehitettiin paperikuvia.
Riitalla ja Uolevilla on itse otettuja kuvia yli viidestäsadasta Suomen kirkosta.
Eikä vain yhtä kustakin, vaan useampia.
– Kun saavumme uuteen kohteeseen, otamme kuvia ensin kirkon ulkopuolelta: tietysti itse rakennuksesta, mutta myös mahdollisista muistomerkeistä, hautausmaan kiinnostavimmista yksityiskohdista, sankarihaudoista jne., Uolevi luettelee.
Sisällä hän tallentaa yleisnäkymää, alttaritaulua, taidetta ja vaivaisukonkin, jos sellainen on näkyvillä.
– Jos kirkossa on tilaisuus meneillään, aina parempi. On mukavaa saada ikuistetuksi tapahtumaa ja ihmisiä.
Riitasta on nykyisin mieluisinta istahtaa kirkon penkkiin hiljentymään ja katselemaan alttaritaulua. Hän kantaa vastuuta tietojen tallennuksesta – siitä, että pari tietää aivan varmasti, mistä kuvat ovat.
– Tällä iällä ei voi jättää mitään muistin varaan! Yhdellä kotimaan matkallamme kävimme 43 kirkossa, hän naurahtaa.
Tamperelaispari kiittelee suntioita ihaniksi ihmisiksi, joille työpaikka – kotikirkko – on kuin oma lapsi.
– Kun olemme kertoneet heille harrastuksestamme, ovet ovat avautuneet erityisiin paikkoihin, kuten upeisiin kirkon torneihin ja sakasteihin. He ovat sytyttäneet auliisti valoja ja kynttilöitä.
Kotona on mukava uppoutua kuvakirjojen koostamiseen. Niihin tallentuu myös tekstejä, kuten kirkon historiaa sekä kuvissa näkyvien ihmisten ja tapahtumien tietoja.
Jokaisella Suomen kirkolla on heidän arkistoissaan järjestysnumero sen mukaan, monesko kohde se on heille ollut. Tällä hetkellä tuo kolmenumeroinen lukema alkaa siis viitosella.
