Kirjoittanut
Kun Tanja ja Mikko Nikula etsivät ensimmäistä yhteistä kotiaan, he rukoilivat viisautta valita hyvä talo. He pyysivät, että Jumala estäisi ostoaikeet, jos talossa olisi esimerkiksi hometta.
Maaliskuun lopulla Mikko Nikula lataa Instagramiin kuvan hirsistä tehdashallin näköisen tilan lattialla. Kuva on otettu Virossa. Kuvatekstissä Nikula kirjoittaa: ”Kyyneleet tulivat silmiin tänään, kun näin tämän kuvan. Onnen ja kiitollisuuden kyyneleet. Vähän niin kuin näkisi ensimmäisen ultraäänikuvan lapsestaan”.
Nikula aloitti helmikuussa blogin, jonka otsikko on Aika rakentaa – hirsitalohaaveiden toteutumista pitkällisen hometalotaistelun jälkeen.
Taistelu alkoi vuonna 2012, kun Mikko ja Tanja olivat menneet naimisiin ja muuttaneet ensimmäiseen yhteiseen asuntoonsa. Se oli iäkkäältä rouvalta vapautunut puutalo Veikkolassa. Talon ostanut kiinteistövälitysfirma oli kunnostanut muutaman vuoden tyhjillään ollutta rakennusta, kunnes se myytiin Nikuloille.
– Aika pian huomasimme erikoisia hajuja, Mikko kertoo.
– Haju ei ollut kellari-tyyppinen vaan pikemminkin asunnossa tuoksahti ikään kuin jokin kemikaali, Tanja jatkaa.
Hajuhaitan lisäksi Nikuloilla oli yskää ja nenän tukkoisuutta. He pyysivät terveystarkastajan ja lämpökamerakuvaajan. Ounasteltiin, että ongelma olisi talon alapohjassa. Se remontoitiin, mutta haju ei poistunut. Kutsuttiin homekoira, joka merkkasi melkein joka paikan talossa. Mikrobinäytteistä tunnistettiin kolmea eri homeitiötä, kosteutta ja sädesientä.
Nikulat elättelivät toivoa talon remontoimisesta. He tekivät rakennusfirman kanssa suunnitelmat sen kunnostamisesta. Aika pian hankkeen vastaava mestari, suunnittelija ja remonttimies totesivat yhdestä suusta, ettei taloa välttämättä saisi kuntoon, koska hometta oli niin paljon.
– Lopulta he sanoivat suoraan, että kannattaisi purkaa koko talo, Mikko muistelee.
Myyjä konkurssiin
Mikko ja Tanja eivät osanneet epäillä hometta, koska kiinteistövälitysfirma oli remontoinut talon kunnollisen näköiseksi. Mutta tiesikö talon myyjä itse homeesta?
– Hän on remontoidessaan avannut talon rakenteita. Ihmettelen, jos hän ei silloin huomannut mitään, Mikko toteaa.
– Kävimme myyjän kanssa keskusteluja myös lakimiehen välityksellä, ja myyjä teki melko pian konkurssin ja pääsi niin vastuusta. Hän siirsi toimintansa toiseen firmaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisaalta oli hyvä, ettei tullut oikeusprosessia, koska olisi sekin ollut raskasta.
Tanja ja Mikko toteavat, että vihan tunteet ovat ajoittain nousseet pintaan. Asiaa ei lievennä se, että taloudellisesti tilanne lankeaa Nikuloiden vastuulle. Vakuutusyhtiö ei korvaa mitään.
– Meillä on onneksi yhteys erääseen pieneen kotipaikkakuntani maalaispankkiin, jonka kanssa saimme hyvät ehdot uudesta lainasta, Tanja kertoo.
– Vaihtoehtona oli virallinen velkajärjestely, jossa olisi mennyt luottotiedot. Tontin ja metsäpalstan vakuudet olisi myyty, ja pankki olisi ottanut niistä omansa, Mikko jatkaa.
Tilanteessa olisi Nikuloiden mukaan ollut ”kaikki mahdollisuudet ryhtyä tosi katkeraksi”, mutta Tanja ja Mikko päättivät valita toisin.
– Sovimme, että emme ala repostelemaan asialla sosiaalisessa mediassa. Olemme rukoilleet, että Jumala varjelisi katkeruudelta, ja minulla on se kokemus, että elämänilo on säilynyt, Mikko sanoo.
Jatkuvaa muuttamista
Tanja laskee, että hometalosta lähdettyään Nikulat ovat asuneet viidessä eri osoitteessa. Tuona aikana heille on myös syntynyt kaksi lasta, Elena ja Eeli, jotka on haastattelun ajaksi laitettu sohvalle katsomaan tablettia.
– Olemme asuneet Mannerheimintiellä kerrostalossa, Nummelassa 11 päivää ja Raamattuopistolla 8 kuukautta. Vuoden asuimme hirsitalossa ja nyt olemme täällä, Tanja luettelee.
”Täällä” tarkoittaa pientä ja hyvin kodikasta puutaloa Veikkolassa, parin kilometrin päässä hometalon tontista, johon nousee ”toivottavasti jouluun mennessä” Nikuloiden uusi hirsitalo. Nykyisessä asunnossa on monia hometalossa olleita huonekaluja, jotka on onnistuttu puhdistamaan.
– Sängyn hävitimme ja kaikki huonekalut, joissa oli jotakin täytettä. Muut pesimme ja pyyhimme, Tanja kertoo.
Mikko näyttää, että Tanja myös verhoili olohuoneen valkean sohvan uuteen uskoon.
– Varastossa meillä on jätesäkeissä ja kelmutettuna tavaraa. Emme tiedä, mitä teemme niille, Tanja sanoo.
– Meille ei ole kehittynyt valtavan pahaa homeyliherkkyyttä, mutta homeen haistaa nykyään herkästi, jos sitä jossain on, ja tulee siitä myös lieviä hengitystieoireita, Mikko kertoo.
– Tämä on kyllä ollut siinä mielessä raskas prosessi, että käänteitä on riittänyt. Usein kun asiat ovat menneet eteenpäin, on vedetty uusi matto alta. Sen miettiminen, missä milloinkin asutaan, on ollut kuluttavaa, Tanja jatkaa.
Rakennusmestari aloittaa nollasta
Mikko Nikula huomasi yhtäkkiä olevansa tilanteessa, jossa hän rakennuttaa oman hirsitalon täysin olemattomilla pohjatiedoilla. Homeisen talon purkamisen Nikulat suorittivat talkoohengessä. Kavereita kutsuttiin Facebookissa tapahtumiin, joiden otsikot olivat suurin piirtein muotoa ”Tervetuloa saunomaan ja hajottamaan taloa”. Muusikkona Mikko otti myös purkuhommasta hyödyn irti ja kuvautti talon murskaamisen yhteydessä uuteen kappaleeseensa musiikkivideon. Kappaleen nimi on Muuttomiehet saapuu.
– Videon budjetti oli noin 100 000 euroa, Mikko vitsailee.
Uuden talon rakentamisessa Mikko on olosuhteiden pakosta ja lopulta myös omasta halustaan ottanut haltuun talotekniikan kiemurat.
– Paljon on pitänyt opetella talonrakentamista nollista lähtien. On pitänyt tilata rakennussuunnittelijat ja perustussuunnittelijat. Olemme yrittäneet tehdä mahdollisimman turvallisia ratkaisuja. Kilpailuttamisen jälkeen päädyimme hyvään ja luotettavaan virolaiseen talonrakennusfirmaan.
– Olen perehtynyt hirveästi talotekniikkaan ja rakenteisiin. Olen googletellut ja lukenut kirjoja. Kahdestaan me tässä lopulta olemme, vaikka asiantuntijoilta saa apua.
Aloittelijalle monet talonrakennuksen vaiheet ovat olleet stressaavia. Mikko kertoo ajankohtaisen esimerkkitilanteen.
– Hirret tulevat kahden viikon päästä ja silloin perustuksen pitää olla valmis. Mutta ei ole raudoittajaa, okei raudoitan itse, Mikko selostaa.
– Musiikkilinjalla on opiskelija, joka on tehnyt sitä hommaa. Onneksi sain hänet avuksi. Olemme raudoittaneet hänen kanssaan perustusta pitkiä iltoja.
– Tässä pitää itse olla koko ajan vastuussa homman etenemisestä. Sähköpuoli ja lvi-puoli on myös pitänyt kilpailuttaa. Rakennusprosessi on yllättävän monitahoinen, Mikko tietää.
Rukouksia ja empatiaa
Homeongelmista on ollut viime aikoina usein juttua mediassa, ja ihmiset tietävät, miten vaikeita tapauksia ne ovat. Nikulat ovatkin saaneet osakseen paljon myötätuntoa alan ammattilaisista raamattupiirikavereihin.
– Meillä on täällä Veikkolassa raamattupiiri ja sen jäsenet ovat olleet tosi avuliaita tässä prosessissa. He ovat auttaneet lastenhoidossa ja vaikka missä, Tanja kiittelee.
– Se on hauska, miten eri ihmiset ovat osoittaneet meille empatiaa. Maanrakennusfirmassakin kerrottiin, että ymmärrämme tilanteenne, ja he tekivät meille reilun tarjouksen. Sanoivat, että vähän käy sääliksi teitä. Kristityiltä ystäviltä olemme saaneet paljon apua ja tukea, Mikko luettelee.
Ennen kaikkea tapaus on pistänyt rukoilemaan.
– Kun etsimme asuntoa, rukoilimme kovasti, ettemme saisi esimerkiksi hometaloa, Tanja toteaa.
– Niin, että Jumala älä anna hometaloa. Ja hän antoi hometalon, Mikko jatkaa.
– Emme olleet tarpeeksi varovaisia. Olisi pitänyt pyytää homekoira etukäteen käymään. Ehkä olimme vähän naiiveja. Ei tämä omaa uskoa ole horjuttanut. Siis se, että Jumala vastasi päinvastaista kuin mitä pyysimme. Herra on kuitenkin pitänyt huolta tämän kaiken läpi, ja nyt olemme saamassa oman hirsitalon.
– Mutta se täytyy sanoa, että emme olisi ryhtyneet rakentamaan, jos ei olisi ollut pakko.
Tanja lisää, että parisuhteen kannalta prosessi on ollut ajoittain koetteleva.
– Lapsetkin tietenkin kyselevät asiasta. Eeli on piirrellyt taloja ja suunnitellut yläkertaa. On tämä sinänsä ollut lapsille rikasta aikaa. Eri paikoissa asuessamme he ovat saaneet uusia kavereita, Tanja kertoo.
– Lasten logiikka on hienoa. Elena muun muassa kysyi, puretaanko tämäkin talo, jossa nyt asumme sitten, kun muutamme uuteen taloon, Mikko jatkaa hymyillen.
Hän kertoo lisää yksityiskohtia tulevasta talosta.
– Seinät ovat käsin veistettyä 25 senttiä paksua mäntyhirttä Viron valtion metsistä. Talossa on kaksi korkeaa kamaria. Se on lähes kaksikerroksinen, mutta ei ihan. 160 senttiä korkeaa oleskeluparvea on aika paljon. Lattiapinta-ala on 143 neliötä. Keittiöön tulee takkaleivinuuni. Työhuoneeseeni saan studiolaitteistoa.
Mikko jatkaa, että uusi kotikin on perheelle vain väliaikainen.
– Todellinen koti on ihan oikeasti Jumalan luona iankaikkisuudessa. Olen tehnyt biisin Koti ei olekaan täällä, ja se on tehty ennen tätä asuntorumbaa. Biisi on saanut muuttokuormaa siirrellessä uusia merkityksiä. Se on ollut meille teemalaulu.
– Muutama päivä sitten tuli Radio Deissä häälaulumme Huomispäivää en mä tunne, ja se on tosiaan kuvastanut elämäämme viime aikoina. Niin se juuri on mennyt.
– Kappaleessa on kuitenkin luottavainen kertosäkeistö: Eteenpäin en nähdä saata, mutta silti pelkää en, Herra jolle käden annoin tuntee myös mun huomisen, Tanja siteeraa.
Ja sitten molemmat liikuttuvat.
Mikko Nikulan blogi löytyy osoitteesta aikarakentaa.home.blog
Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä 6-7/2019.
