Kirjoittanut
KATSO VIDEO. Tansanialaisen eliniänodote on yli 20 vuotta suomalaista matalampi. Köyhyys ja sairaudet, kuten AIDS, jättää monta lasta jää ilman vanhempiaan aivan liian aikaisin. Moni lapsista jaksaa silti hymyillä.
Tansaniassa on arviolta yli miljoona AIDS-orpoa, mikä on lähes puolet maan kaikista orvoista. Äitiyskuolleisuus on korkea monen odottavan äidin kuollessa raskauden komplikaatioihin. Tansaniassa on useita orpokoteja. Yksi niistä on Iringan alueella Mafingan kylässä toimiva The Mafinga Children’s Home.
40 vuotta sitten perustetulla lastenkodilla asuu nelisenkymmentä lasta. Nuorimmat ovat pariviikkoisia, vanhimmat käyvät koulua. Talon vanhin lapsi on 14-vuotias, kaikkiaan kouluikäisiä on yksitoista.
”Joskus lapsi vain tuodaan meille”
– Ajatus lastenkodin perustamisesta syntyi, koska tuohon aikaan monet orpolapset päätyivät isovanhempiensa hoitoon. Hoito ei ollut kovinkaan hyvää, mikä johti monen pienen lapsen kuolemaan. Moni tulikin kysymään kirkolta, sairaaloista, apteekeista ja lähetystyöntekijöiltä, voisivatko he auttaa, kertoo orpokodin johtaja Hellena Msese.
– Kun tieto tuli kirkon johtajille, päätettiin rakentaa lastenkoti.
Lapset päätyvät orpokotiin yleensä sukulaisten tuomana – äidin kuoleman jälkeen.
– Joskus he lähettävät hakemuksen, mutta joskus lapsi vain tuodaan meille. Vuosien varrella noin 500 lasta on ehtinyt asua orpokodillamme.
”Todella kova sylin pula”
Tällä orpokodilla voi swahilin ja satunnaisen englannin lisäksi kuulla myös suomea, sillä tänä syksynä orpokodilla työskentelee neljä suomalaista vapaaehtoisina. Suomen Lähetysseuran esikoulutuskurssilainen Minna Paananen on ehtinyt asua lastenkodilla jo viitisen viikkoa.
– Lapsilla on todella kova sylin pula. Täällä ei pysty istumaan kovin pitkään niin, ettei vähintään kaksi lasta tulisi syliin. Ja muutenkin lapsilla on suuri tarve saada huomiota, Paananen kertoo kysyttäessä orpokodin lasten eroja suomalaisiin lapsiin.
– Lisäksi ruoka maistuu ihan toisella tavalla kuin suomalaisille lapsille, harvoin sitä jää.
”Isommat katsovat pienempien perään”
Noin hehtaarin kokoista aluetta ympäröi hoitajien ja vapaaehtoisten asunnot. Keskellä on varsinainen orpokoti, jossa on lasten nukkumapaikat ja ruokailutilat. Väliin jää muhkurainen, kuivan ruohon, saven ja hiekan päällystämä piha-alue, jonka keskellä on metallinen keinu, liukumäki ja karuselli.
Pienemmille lapsille on sisäpihalla oma leikkialueensa, betoninen karsinalta näyttävä aitaus. Vaikka heti ensisilmäyksellä leikkialueelta löytää monia Suomen standardeilla vakaviakin turvallisuusriskejä, pahempia vahinkoja sattuu harvoin.
– Hämmästelen, kuinka vähän haavereita täällä sattuu. Lapset ovat varmaan tottuneet, joten he osaavat itse varoa, Paananen ihmettelee.
– Ja isommat lapset katsovat pienempien perään.
Ulkoisilta puitteiltaan karu ja riisuttu kasvuympäristö ei näytä lapsia haittaavan. Pihalla vilistävien lasten hymyt näyttävät vähintäänkin yhtä leveiltä kuin suomalaisissa leikkipuistoissa. Olosuhteisiin nähden lasten tilanne onkin mitä parhain, sillä lastenkodin hoitajat ja ”äidit” pitävät huolen lapsista kuin omistaan.
– Jos en tietäisi, en pystyisi sivusta seuraten sanomaan, ketkä ovat heidän omia lapsiaan ja ketkä hoitolapsia, toteaa Paananen.
Marraskuu on Radio Deissä lasten oikeuksien teemakuukausi. Ajankohtaistunnilla torstaina 1.11. klo 9-10 reportaasi Mafingasta, Tansaniasta. Uusinta klo 13-14.
KATSO VIDEO: Tunnelmia Mafingan orpokodista. (Kuvaaja Oskari Reinman)
