Kirjoittanut
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen ottaa lehden tuoreessa numerossa (36/2012) kantaa eutanasiaan ja siihen liittyvään lainsäädäntöön.
Ruokasen mukaan eutanasialain säätäminen voisi luoda Suomessa uusia ongelmia ja ahdistusta: Vaikeasti sairas kokisi syyllisyyttä olemassaolostaan; painostettaisiinko heikkoa kuolemaan? Entä rikasta vanhusta? Syyttäisikö joku lääkäriä pyöveliksi?
Ruokanen summaa valtakunnan merkittäviä eutanasiakantoja: Vaikka Suomen lääkäriliitto vastustaa eutanasian laillistamista, hoitoala on keskenään erimielinen kuolinavusta. Saattohoitokoti Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen suhtautuu nykyään eutanasiaan ”varovaisen myönteisesti”. Sosiaali- ja terveysalan neuvottelukunta Etene pitää kuolinapua ongelmallisena. Kirkolla ei ole yhtä kantaa, mutta esimerkiksi piispa Seppo Häkkinen on todennut Suomen Kuvalehdessä (9/2012), että ”sairaan surmaaminen olisi ihmisyyden haaksirikko”.
Ruokanen katsoo, että vihreiden myönteinen kanta eutanasiaan ”politisoi keskustelua” toukokuussa. Hänen mukaansa Demarinuoret iloitsi, että ”hallituspuolueista vihdoin löytyi tahtoa viedä eutanasiaa eteenpäin”. Sen sijaan kristillisten ja perussuomalaisten puheenjohtajat pitivät eutanasiaa murhana. Kokoomuksella ei ollut yhtenäistä kantaa ja tasavallan presidentti kannatti eutanasiaa tiukoin edellytyksin.
– Lain säätäminen eutanasiasta pirstoisi eduskunnan, sillä eutanasia ei ole puoluepolitiikkaa. Hallitus tuskin pystyisi tekemään siitä esitystä, Ruokanen otaksuu.
Hänen mukaansa kuolevan lähellä on oltava ”kaikki henkinen ja hengellinen apu lähimmäisen lohduttavasta läsnäolosta kirkon sakramentteihin, kuolevan tahdon mukaan”.
– Tuskan lievittämisen kaikilla keinoilla pitää olla itsestään selvää, vaikka sitä yhä rajoitetaan. Kuoleva ei kaipaa moraalia. Vanha ajatus kuolemisen taidosta on tänään sitä, että kuolema voi olla hyvä, kun kärsimystä lievitetään, saattohoito on kunnossa eikä kuolevaa jätetä hädässään yksin.
– Kuolema on osa elämää, siksi sitä tulee kunnioittaa, Ruokanen linjaa.
Kuolinapu on tällä hetkellä hyväksytty tiukoin rajoituksin Belgiassa, Luxemburgissa ja Hollannissa, jossa 2000 elämää päättyy vuosittain eutanasiaan
