Kirjoittanut
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokasen ennustaa Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle hajaannusta. Hänen mukaansa kirkko on menettänyt moraalisen auktoriteettinsa. Koska se ei enää sanele ihmisille totuutta, se edistää totuuden suhteellistumista.
Ruokanen painottaa kuitenkin, että kansankirkko ei ole ainoa vaihtoehto, vaan jos kansankirkko ei pysty palvelemaan ihmisiä, Jumala hoitaa ne asiat muulla tavalla.
Viime keväänä Ruokanen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä Suomen kirkon jäljittelevän Ruotsin kirkkoa ”kehityksessä, jossa se muuttuu pyhyyden yhteisöstä kuolevaksi palvelulaitokseksi”. Kirkko onkin kokenut vuoden sisällä rankkoja eropiikkejä. Onko huono juttu, jos kansankirkko ei enää kiinnosta?
– Ei kristillisyys ole kirkon varassa. Kirkko on tärkeä välikappale, mutta ”jos te ette puhu, kivet huutavat”. Kirkko uudistuu usein kriisien kautta, Ruokanen huomauttaa.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on vuosia profiloitunut mediassa kahden kysymyksen kautta. Kirkko on se paikka, jossa puhutaan homoseksuaalisuudesta ja naispappeudesta.
– Tämä on kauhean surullista. Perkeleen työtä, Ruokanen toteaa hiljaa.
– Pitäisi katsoa, missä on kristillisen uskon ydin. Ei se ole homoudessa eikä naispappeudessa. Kristityt etsivät kunakin aikana tulkintaa siitä, mikä on kristillistä uskoa ja mikä ei.
– Se tapahtuu rukouksen kautta. Vaikka kirkko ei olekaan erehtymätön, se ei kokonaisuudessaan mene harhaan. Kirkko on löytänyt perustelut naispappeudelle, ja olen valmis nöyrtymään siihen. Homoseksuaalisuuskin on vaikea asia, mutta sen voidaan älyllisesti osoittaa olevan vastoin Raamattua.
”Evankeliumi kulkee sirpaloituneessa todellisuudessa”
Ruokanen ehdottaa, että kansankirkon sisällä voisi edelleen olla erilaisia tulkintoja homoseksuaalisuudesta.
– Ensimmäisen uskonkappaleen perusteella Jumala on luonut meidät tiettyyn tarkoitukseen, joka on myös biologinen. Ajaako tämä sitten sen ohi, että ihmiset rakastaisivat lähimmäistään niin kuin itseään? Hän pohtii.
– Kristillisen elämän ydin on Jeesuksessa, eikä avioliitossa tai sukupuolessa.
– Tämä ei kuitenkaan houkuttele minua tuomitsemaan niitä, jotka haluavat säilyttää perinteisen muodon.
Ruokanen on sitä mieltä, että jos syntyy uusia kirkkoja, sitten syntyy.
– Ei siihenkään tarvitse jumittua. Evankeliumi, rakkaus ja totuus kulkevat yhdessä sirpaloituneessa todellisuudessa.
– Todennäköistä on, että kirkko hajaantuu. Se ei tarkoita sitä, että toiset ovat enkeleitä ja toiset perkeleen vallassa. Evankeliumin eteenpäin saattamisen kannalta olisi tärkeää, että yhteyden pyrkimyksestä pidettäisiin kiinni ainakin jossain määrin.
Lue Tapani Ruokasen haastattelu kokonaisuudessaan tänään ilmestyvästä Elämään-lehdestä (11/2011)
