Kirjoittanut
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen aavistaa Jälkiruokanen -kirjoituksessaan (19/2011) Suomen kirkon matkivan Ruotsin kirkkoa kehityksessään, jossa se muuttuu mystiikan ja pyhyyden yhteisöstä kuolevaksi palvelulaitokseksi: ”Asiakas on aina oikeassa. Paitsi perinteinen kristitty”.
Ruokasen mukaan kirkon itseymmärryksessä on tapahtumassa perustava virhe, kun se sulautuu ”yhteiskunnalliseen tapettiin”.
– Olisi muistettava, että kirkko ei noudata samaa logiikkaa kuin hierarkinen yhteiskunta. Kirkossa kaikissa ihmisissä vaikuttaa Kristus, Ruokanen kiteyttää Seurakuntalaiselle.
Hän toteaa, että ennen kirkko oli poliittisesti konservatiivinen, mutta vähitellen se on muuttunut liberaalisuudessaan yksisilmäiseksi. Kirkko kurittaa nyt uskollisimpia ja uskovaisimpia jäseniään.
– Esimerkiksi Kirkko&Kaupunki -lehdessä on tuomittu perinteinen uskovaisuus ja herätysliikkeet jyrkästi.
Kirkkoon pitää Ruokasen mielestä mahtua sekä konservatiivisia että liberaaleja näkemyksiä edustavat ihmiset.
– Siihen täytyy mahtua ne, jotka kannattavat homoseksuaalien täydellistä mukanaoloa kirkon elämässä, mutta tilaa täytyy olla myös niille, jotka suhtautuvat homoseksuaalisuuteen kielteisesti. Kirkossa on oltava mahdollisuus dialogiin, keskinäiseen kunnioitukseen ja kasvamiseen yhdessä.
”Pohjoismaiden kirkot rapautuvat”
Ruotsalaisen Fokus-lehden (10.4.) mukaan Ruotsin kirkko menettää seuraavan kymmenen vuoden aikana miljoona jäsentä. Ruokasen mukaan Suomen evankelisluterilainen kirkolla on vaara joutua samaan imuun.
Mistä kirkon jäsenkato ja laitostuminen sitten johtuvat? Ruokanen kirjoittaa, että ”suola haihtuu, kun teologia puuttuu”.
– Tarkoitan klassisen teologian heikkenemistä. Kirkko ei voi muuttua olemukseltaan tuhoutumatta. Ei kirkon ongelmista kuitenkaan yksin teologiaa voi syyttää. Kulttuurissamme on meneillään kehitys, jossa kehitysmaiden kirkot kasvavat ja pohjoismaiset kirkot rapautuvat.
– Kehitysmaiden kirkot tekevät jo nyt lähetystyötä Pohjoismaihin, Ruokanen huomauttaa.
