Kirjoittanut
Luterilaisilla on helluntailaisista omat virheelliset käsityksensä. Samoin helluntailaisilla luterilaisista. Näitä tietämyksen aukkoja paikattiin Tapiolan kirkolla järjestetyssä Yhdessä-keskusteluillassa.
Helluntailaisuuden ja luterilaisuuden vuoropuhelusta alustivat kaksi ekumeniikan jatko-opiskelijaa: Tapiolan seurakunnan pappi Heidi Zitting ja helluntailaistaustainen Sanna Urvas.
– Meitä luterilaisia kuvaa se, että luemme paljon kirjasta. Minun mielikuvissani taas helluntailaiset puhuvat ja rukoilevat enemmän omin sanoin, Tapiolan kirkkoherra Päivi Linnoinen totesi avauspuheenvuorossaan, – Mutta Jeesuksen ylösnousemus yhdistää meitä kaikenlaisia kristittyjä.
3 syytä helluntailaisuuden kasvuun
Alustuksessaan Heidi Zitting kertoi käyneensä kahdeksan vuoden ajan dialogia helluntailaisten kanssa. Tuona aikana ymmärrys helluntailaisuudesta on syventynyt ja ennakkoluulot karisseet. Vääriä mielikuvia on oikonut myös tutustuminen Sanna Urvakseen yliopistolla.
– Maailman kristityistä puolet on katolisia ja toisesta puolikkaasta puolet on helluntailaisia, Heidi Zitting taustoitti maailman kristillistä karttaa.
Maailmalla helluntailaistaustaiset seurakunnat kasvavat erityisen nopeasti. Sanna Urvas listasi kolme keskeistä syytä helluntaiseurakuntien kasvulle: 1. helluntailaisuus on maallikkoliike eli pappeja ei tarvitse kouluttaa, 2. liike on kontekstuaalinen ja muokkautuu helposti yhteisön näköiseksi ja 3. Jumalan voiman korostaminen resonoi ihmisten elämän todellisuuden kanssa niissä maissa, joissa seurakunnat kasvavat. Monet näistä maista ovat köyhiä ja pahuus näkyvää.
Afrikassa myös luterilaiset seurakunnat kasvavat. Espoon helluntaiseurakunnan johtava pastori Kyösti Frestadius tosin muistutti, että monet afrikkalaiset luterilaiset seurakunnat ovat helluntailaisempia kuin Suomen helluntaiseurakunnat.
Yhteys on todistus maailmalle
Heidi Zitting pohjusti esityksessään kristittyjen keskinäisen yhteyden vaalimisen tärkeyttä viittaamalla Jeesuksen viinipuuvertaukseen ja jäähyväisrukoukseen. On vain yksi viinipuu, jossa on erilaisia oksia. Lisäksi kristittyjen keskinäinen yhteys todistaa maailmalle, että evankeliumi on totta.
– Ei ole väliä mitä tunnustuskuntaa eri ihmiset edustavat, tehtävä on yhteinen, Zitting muistutti.
Ekumeniaa, kristittyjen yhteyttä ja eri tunnustuskuntiin kuuluvien keskinäistä vuoropuhelua harjoitetaan monella tasolla. Suomessa kansallisella tasolla käydään opillista dialogia helluntailaisten ja luterilaisten kesken. Yhteyteen kuuluu myös yhteinen rukous. Ruohonjuuritasolla yhteys toteutuu usein erilaisten yhteisten tapahtumien, tapaamisten ja yhteisen rukouksen muodossa.
Usko – Jumalan lahja vai ihmisen valinta?
Ryhmäkeskusteluissa pohdittiin, mitä mielikuvia itse kullakin on helluntailaisuuteen tai luterilaisuuteen liittyen. Helluntailaisuuden todettiin olevan yhteiskunnallisesti melko näkymätöntä, mikä onkin luonnollista, sillä helluntailaisia on vain n. 40 000 kun taas luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin neljä miljoonaa ihmistä. Monien mielestä helluntailaiset ovat kuitenkin omissa yhteisöissään aktiivisia toimijoita, joilla on usein voimakas evankeliointi- ja lähetystyönäky. Jossakin kommentissa nousi esille helluntailaisten taipumus “komentaa” Jumalaa. Tätä tohtoriopiskelija Sanna Urvas selitti kertomalla helluntailaisten keskittymisestä Jumalan voimaan, joka ilmentyi ensimmäisenä helluntaina. Helluntailaisuus on saanut nimensäkin tuosta tapahtumasta.
– Me helluntailaiset haluamme samaistua siihen voimaan, jollaisena Jumalan armo näyttäytyy.
Yhdessä puheenvuorossa muistutettiin myös helluntailaisuuden korostavan henkilökohtaista uskonratkaisua, mikä voi olla vierasta joillekin luterilaisille. Luterilaisuudessa korostetaan enemmän uskoa Jumalan lahjana, ei ihmisen valintana.
– Uskon ratkaisu näyttää siltä kuin ihminen itse tekisi ratkaisun. Varsinaisesti helluntailaisen teologian määrittymistä voisi kuvata Walter Luodon sanoin: ”Ennakoiva armo mahdollistaa sen, että ihminen lakkaa pyristelemästä vastaan kuullessaan Jumalan kutsun.” Kyse ei siis ole ihmisen teosta, Sanna Urvas kertoi.
Luterilaiset päättäjät mukaan helluntailaisten syyspäiville
Ennakkoluulojen ja virheellisten käsitysten todettiin parhaiten hälvenevän tietoutta, yhteistä toimintaa ja rukousta lisäämällä.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elimen eli kirkolliskokouksen edustajat ja piispat on kutsuttu mukaan helluntailaisten vuoden päätapahtumaan syyspäiville. Syyspäivillä on tarkoitus toteuttaa sovinnon ele ja pyytää puolin ja toisin anteeksi sitä, että on tullut puhuttua pahaa toisista.
Teksti: Sari Savela
