Intian ja Kiinan suurten kaupunkien ilmansaasteongelma koskettaa päivittäin valtavia määriä ihmisiä. Ulaanbaatar on 1,5 miljoonan ihmisen kaupunki keskellä Mongolian autiomaita ja aroja, joka jää talvisin ilmansaasteidensa varjoon.
Aamulla ensimmäiseksi avaan kännykkäni. En mene tarkistamaan some-tilejäni tai lukemaan tuoreimpia uutisotsikoita, vaan menen sivustolle, josta voi tarkistaa nykyisen kotikaupunkini Ulaanbaatarin ilmanlaadun reaaliaikaisesti. Tarkistan ilmansaastetasolukeman – jos se on alle 100 mittayksikköä, on epätavallinen päivä ja voin ehkä olla ulkona ilman hengityssuojainta. Yleensä talvella ilmansaasteita on kuitenkin paljon. Sen näkee katsoessa ikkunasta ulos. Sen haistaa avatessa ulko-oven.
Katson kännykästäni myös säätiedotuksen. Minua ei niinkään kiinnosta se, kuinka paljon ulkona on pakkasta, vaan se, kuinka paljon tänään tuulee. Jos tuuli on heikkoa, eivät ilmansaasteet hälvene päivän aikana vuorten ympäröimästä laaksosta, jossa Ulaanbaatar sijaitsee. Tavallisina saastepäivinä vain todella voimakkaat tuulilukemat riittävät kirkastamaan kaupungin ilmaa.
Lähden kävelemään töihin hengityssuojain kasvoillani. Se päässä on raskaampi hengittää, mutta olen tällä tavoin suojautunut saasteiden vaikutuksilta. Kun saavun toimistolle, riisun maskin naamaltani. Haistan, kuinka ulkovaatteeni haisevat pistävälle katkulle. Jos en pitäisi päässäni pipoa, myös hiukseni haisisivat. Olen kävelymatkan aikana kuitenkin saanut suojattua eniten vaarassa olevan asian – keuhkoni. Kuulun siihen onnekkaaseen pienenpieneen vähemmistöön Ulaanbaatarissa, joilla on varaa ja tietoutta suojautua myrkyllisiä savuja vastaan. Suurin osa kaupungin väestöstä jää joka päivä ilmansaasteiden armoille.
Kivihiili on halvin ja pisimpään lämpöä antava lämmitysaine.
Ulaanbaatarin väestöstä yli 60 % asuu jurtta-alueella, jossa jurtat ja huonosti eristetyt pientalot lämmitetään talvella polttamalla kivihiiltä kamiinassa. Ulaanbaatarin ilmansaasteista yli 80 % syntyy näiden nopeasti kasvavien kaupungin reuna-alueiden asumuksien lämmittämisestä. Talvella öisin usein -40 asteeseen laskevat lämpötilat eivät jätä kaupungin asukkaille vaihtoehtoja – jurtta pitää saada lämpimäksi ja kivihiili on halvin, pisimpään lämpöä antava ja helpoimmin saatavilla oleva lämmitysaine. Luonto- ja ihmisystävällisemmän energian käyttäminen ei ole paikalliselle väestölle mahdollista, koska se on liian kallista tai sitä ei ole tarjolla. Talvikuukausina Ulaanbaatarissa poltetaan vuosittain yli 600 000 tonnia kivihiiltä.
Tästä valtavasta määrästä syntyvät ilmansaasteet vaarantavat kaupungin asukkaiden terveyden. Ilmassa leijuvat kivihiilen poltosta vapautuvat pienhiukkaset ja partikkelit koostuvat muun muassa sulfaateista, noesta, häästä ja rikkidioksidista. Halkaisijaltaan noin 10 mikrometrin partikkelit imeytyvät elimistöön keuhkojen kautta. Sitäkin vaarallisempia ovat kuitenkin 2,5 mikrometrin tai sitä pienemmät pienpartikkelit, jotka imeytyvät keuhkoista suoraan verenkiertoon. Pienpartikkeleiden vähäiselläkin määrällä on vakavia terveysvaikutuksia. Ilmansaasteet aiheuttavat yskää ja hengitystietauteja, kuten astmaa ja keuhkokuumetta, mutta niillä on myös pitempi aikaisia vaikutuksia, jotka ilmenevät sydänsairauksina, halvauksina, syöpänä, akuutteina hengitystieinfektioina ja muina keuhkosairauksina sekä sikiövaiheen kehityshäiriöinä, ennenaikaisina synnytyksinä ja keskenmenoina. Vuonna 2016 Mongoliassa kuoli arviolta noin 3300 ihmistä ilmansaasteista johtuviin sairauksiin: 1800 sisäilmassa olevien saasteiden ja 1500 ulkona olevien ilmansaasteiden vuoksi.
Keuhkokuume on alle 5-vuotiaiden lasten kohdalla toiseksi suurin menehtymisen syy.
Suurimmassa vaarassa ovat lapset, joiden fyysiseen ja kognitiiviseen kehitykseen saasteet vaikuttavat voimakkaasti, sekä syntymättömät vauvat, joiden verenkiertoon ilmansaasteet imeytyvät äidin istukan kautta. Mongoliassa sikiökuolemien määrä talvisin on 3,5 kertainen kesään verrattuna. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hengitystiesairaudet ovat yleistyneet 2,7 kertaisesti.
Keuhkokuume on noussut alle 5-vuotiaiden lasten kuolemien toiseksi suurimmaksi aiheuttajaksi: vuonna 2015 Ulaanbaatarissa jopa 435 alle 5-vuotiasta lasta kuoli keuhkokuumeen aiheuttamiin oireisiin. Lapsilla, jotka elävät kaupungin saastuneimmilla alueilla, on todettu 40 % heikompi keuhkojen toimivuus kuin kerrostaloalueilla asuvilla lapsilla.
Hišigsäihan on työskennellyt kassanhoitajana Kylväjän Mongolian edustustotoimistossa jo 12 vuotta. Hänen mukaansa ilmansaasteita ei ollut Ulaanbaatarissa paljon vielä silloin, kun hän oli itse lapsi.
– Minun mielestäni vasta viimeisten 10 vuoden aikana ilmansaasteet ovat alkaneet pahentua huomattavasti. Nykyään ihmiset puhuvat saasteista sosiaalisessa mediassa ja tuntuvat olevan kyllästyneitä tilanteeseen. Toisaalta kaikki eivät tunnu ymmärtävän, että ilmansaasteita on paljon, vaikka joinakin päivinä niitä ei heti näkisi tai haistaisi kuten pahimpina päivinä. Monet kärsivät päänsärystä, mutta eivät välttämättä yhdistä oiretta ilmansaasteisiin.
Hišigsäihan asuu nykyään miehensä ja kolmen lapsensa kanssa kaupungin keskustassa. Aikaisempina vuosina, kun he asuivat lähempänä jurtta-alueita, heidän lapsensa olivat jatkuvasti sairaana, eivätkä yskä ja nuha oikein koskaan hellittäneet.
– Nyt kun asumme kauempana, lapseni ovat paremmassa kunnossa. Koulussakin on parempi sisäilma. Mutta jurtta-alueella asuvat lapset kärsivät ilmansaasteista ja sairastavat paljon.
Kaupungin koulut ja virastot pysyvät auki joka päivä hurjista ilmansaastelukemista huolimatta. Koska saastelukemat ovat päivittäin niin korkeat, ei kaupungilla ole käytännössä mahdollisuutta pysäyttää arkielämää joka kerta, kun saasteluvut ylittävät terveydelle vaarallisen tason.
Valtio yrittää vähentää kaupungin ilmansaasteita antamalla avustuksia parempien kamiinojen ostamiseen.
Raa’an eli käsittelemättömän kivihiilen polttaminen Ulaanbaatarin yksityistalouksissa kiellettiin vuonna 2019. On vielä epäselvää, onko hieman vähemmän saastuttavan, käsitellyn kivihiilen polttaminen vähentänyt kaupungin saastetilannetta. Valtio on yrittänyt vähentää kaupungin ilmansaasteita myös siirtämällä alati kasvavan jurtta-alueen asukkaita asumaan kerrostaloihin antamalla avustuksia parempien kamiinojen ostamiseen ja tarjoamalla veloituksetonta yösähkönkulutusta. Monet eivät kuitenkaan pidä uudistuksesta tai halua ottaa käyttöön sähkölämmitteisiä pattereita – uskomus siihen, että kamiinassa poltettu hiili on ylivoimainen lämmöntarjoaja pattereihin verrattuna elää syvällä.
Toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Ulaanbaatar on talvisin yksi maailman saastuneimmista kaupungeista. Viime vuonna mitattu ilmansaaste-ennätys kertoo karua kieltä Ulaanbaatarin ilmanlaadusta: 30.1.2018 klo 5 kaupungin ilmansaasteet kohosivat 3320 mikrogrammaan kuutiometrissä. Tämä lukema oli 133-kertainen YK:n ilmanlaatusuositukseen (25 mikrogrammaa) verrattuna. Ilman suurempia toimenpiteitä ilmansaastetilanne tulee jatkumaan Ulaanbaatarissa samanlaisena tai pahempana myös tulevina vuosina. Mongolian valtion mahdollisuudet vähentää kaupungin ilmansaasteita ovat hyvin rajalliset. Kestävien muutosten aikaansaaminen vaatii suuria investointeja, ja tällä hetkellä valtiolla tai muilla toimijoilla ei ole niihin tarvittavia varoja tai motivaatiota.
Lähteet:
World Health Organization (WHO). Air pollution in Mongolia. Bulletin of the World Health Organization 2019.
Unicef. MONGOLIA’S AIR POLLUTION CRISIS: A call to action to protect children’s health. 2018.
