Kirjoittanut
Pohjois-Korean kristityt vaarantavat kaiken seuratakseen Jeesusta. Seuraava kuvaus perustuu Pohjois-Korean kristityiltä kuulemiimme todistuksiin.
”Oli varhainen aamu,” kertoo iäkäs pohjoiskorealainen nainen, jonka tunnemme nimellä Yong Sook. Hän asuu nyt Etelä-Koreassa.
”Äitini oli valmistamassa aamiaista, kun oveemme koputettiin. Laahustin ovelle tohveleissani ja avasin. Viisi poliisia ryntäsi sisälle, kenkiään riisumatta. Olin todella järkyttynyt. Me kaikki pelkäsimme ja olimme kauhusta kankeina.”
Jokainen päivä saattoi olla viimeinen kauniissa Pjongjangin kodissamme.
YONG SOOK
Pohjois-Koreassa Raamattu on aarre, joka täytyy kätkeä. Rukouksia ei voi lausua ääneen eikä kristillisiä lauluja laulaa. Maa on jatkuvasti World Watch List -vainoraportin listauksen kärjessä, koska vallassa olevan Kimin hallinto suhtautuu kristinuskoon vihamielisesti. Yong Sook joutui kokemaan tämän raskaasti.
Kotietsintä ja pidätys
Yong Soolla ei ollut aavistustakaan, miksi poliisi penkoi heidän kotinsa. Hän oli peloissaan ja hämmentynyt, kun hänen rakkaansa olivat pidätettyinä. Miksi?
”Kukaan ei tullut lohduttamaan minua,” hän sanoo.
”Jouduimme koko päivän istumaan nurkassa ja seurasimme, kuinka koko kotimme pengottiin hylly hyllyltä. He näyttivät etsivän paksuja kirjoja. Ajattelin, että he etsivät mahdollisesti kirjaan kätkettyä asetta.”
Asia ei ollut niin. Yong Sookin perheenjäsenten nimet olivat pidätettävien listalla. Tuona päivänä hänen isänsä ja isoisänsä oli pidätetty.
”Elimme pelossa”
Yong Sookin 83-vuotias isoisä kielsi uskonsa ja sälytti kaiken syyllisyyden pojalleen. Hänet vapautettiin ikänsä vuoksi.
”Hän pelkäsi kovasti, mitä hänelle tehtäisiin,” Yong Soo kertoo. ”Hän oli todellinen salainen kristitty. Isäni ei ollut uskova, mutta hänen nimensä oli listalla. Isoisäni valehteli peloissaan ja syytti isääni kaikesta. Poliisi uskoi häntä, ja isoisä meni kotiin.”
Yong Sookin isoisä ja muut pohjoiskorealaiset sisaremme ja veljemme roikkuvat monella tapaa maan ja taivaan välillä.
Yongin isä jäi pidätetyksi. Seuraavina kuukausina perheen elämä oli rankkaa.
”Elimme pelossa,” Yong Sook muistaa. ”Jokainen päivä saattoi olla viimeinen kauniissa Pjongjangin kodissamme.”
Vankileirin todellisuus kulkee mukana
Oli kulunut kuusi kuukautta pidätyksestä, kun Yong Soon isä palasi yllättäen perheensä luokse Pjongjangin kotiin. Yksi silmäys häneen riitti paljastamaan todellisuuden vankileirin kauhuista. Niistä jokainen oli kuullut koko ikänsä.
”Isä oli luuta ja nahkaa. Hän näytti luurangolta,” Yong Soo kertoo.
”Isäni oli enemmän kuollut kuin elossa. Hän oli masentunut ja hiljainen. Ennen pidätystään hänellä oli hyvä työ rautatieaseman johtajana. Nyt hän joutui kantamaan matkatavaroita juniin. Hän oli myös todella peloissaan, että hänet tultaisiin taas hakemaan.”
Yongin isän paluu muutti myös hänen isoisäänsä.
Yong Soon mukaan hänen isänsä ei koskaan kertonut kokemuksistaan vankilassa. Hän kertoi vain, kuinka hänet eräänä päivänä kutsuttiin vankilan pihalle, missä noin 140 ihmistä seisoi. Myös heidät oli pidätetty oletettuina kristittyinä ja heidät oli kirjattu kristillisen verkoston jäsenlistaan.
Lopulta Yong Soon koko perhe – neljä sukupolvea – karkotettiin syrjäkylään.
Portti avautui hitaasti, ja koko ryhmä käskettiin kävellä ulos. Heidän liikkuessaan vartijat kutsuivat nimeltä niitä, joiden täytyi palata. Yong Sookin isä kielsi olevansa kristitty, ja samoin toimivat noin puolet vangeista. Heidän annettiin lähteä.
Ne, jotka eivät kieltäneet uskoaan, palasivat selleihinsä ja oletettavasti kuolivat työleirillä.
Lopulta Yong Soon koko perhe – neljä sukupolvea – karkotettiin syrjäkylään. Siellä heidät pakotettiin työskentelemään hallitukselle. He kuuluivat nyt Pohjois-Korean ”vihollisten luokkaan”.
Taivaan ja maan välillä
Meille lännen kristityille on itsestään selvää, että voimme vapaasti harjoittaa uskoamme. Toisin kuin Yong Soon isoisä, voimme julkisesti lukea Raamattua kahviloissa. Voimme laulaa ylistyslauluja jopa kadulla.
Monen vainotun kristityn näkökulmasta vapautemme on valtava etuoikeus.
Kertokaa Jumalan ihmisille – jotka jatkuvasti kiiruhtavat avuksemme -, että aiomme elää todeksi Isän rakkautta täällä Pohjois-Koreassa.
ERÄS POHJOISKOREALAINEN KRISTITTY
Viikkoja ihmeellisen kääntymisensä jälkeen Paavali saarnasi evankeliumia synagogassa, ja juutalaiset johtajat punoivat juonia surmatakseen hänet. Apostolien tekojen 9. luvussa kerrotaan, kuinka he vartioivat yötä päivää Damaskoksen kaupungin portteja tappaakseen Paavalin.
Paavali sai kuitenkin tietoonsa heidän suunnitelmansa, ja yön turvin hänen seuraajansa laskivat hänet korissa alas muurissa olevan aukon kautta.
Kuten Paavali korissa, Yong Sookin isoisä ja muut pohjoiskorealaiset sisaremme ja veljemme roikkuvat monella tapaa maan ja taivaan välillä. He joutuvat päivittäin kamppailemaan selviytyäkseen. He elävät evankeliumia todeksi pelon ja epävarmuuden keskellä.
”Isän rakkaus on ihmeellistä”
Vaikka Pohjois-Korean kristityt joutuvat kärsimään maan päällä, heidän sydämissään elää vahvana lupaus taivaasta. Heidän on jatkuvasti punnittava, kuinka elää uskoaan todeksi. Yong Sookin isoisä ei palannut ennalleen valheensa jälkeen, muttei ole vaikea nähdä, kuinka toivoton hänen tilanteensa oli.
Pohjois-Korean kristityt vaarantavat kaiken seuratakseen Jeesusta. Monella on samanlainen kertomus kuin Yong Sookin perheellä, mutta jotkut pystyvät elämään huomaamattomasti.
Vaikka Jumalan palveleminen asettaa heidät haavoittuvaan asemaan maan hallituksen edessä, Jeesuksen seuraaminen on sen arvoista.
Erään pohjoiskorealaisen kristityn sanoin: ”Isän rakkaus on ihmeellistä. Olemme velkaa Hänen rakkaudelleen. Haluan kulkea uskon tietä ja olla kuuliainen jopa kuolemaan asti. Kertokaa Jumalan ihmisille – jotka jatkuvasti kiiruhtavat auttamaan meitä -, että aiomme elää todeksi Isän rakkautta täällä Pohjois-Koreassa.”
Lue lisää kristittyjen tilanteesta Pohjois-Koreassa.
