Tarjalla on kultainen sydän, ihmiset jonossa sanovat.
– Vuosia sitten sanoin, että haluan vielä joskus tehdä hyväntekeväisyystyötä, ja tässä se nyt on, sanoo Tarja Kärkkäinen iloisesti.
Kärkkäinen seisoo punaisessa esiliinassaan keskellä Jyväskylän entistä kauppahallia ja viittaa ympärillään oleviin kahvilapöytiin, leipälaatikkopinoihin ja vaaterekkeihin.
Ne kuuluvat Cafe Agapèlle, jonka kokkina hän on luotsannut kahvilaa jo pitkään.
Tänään pöydissä istuu vanhempaa väkeä ilmaisella lounaalla. Kauempana hallissa ukrainalaiset nuoret äidit penkovat kukkuraisia pöytiä ja pusseja etsien vaatteita ja leluja lapsilleen. Täällä he saavat apua ensihätään ilman että kassakone kilisee.
Ei olosuhteilla ole niin suurta merkitystä, jos saa olla oikealla paikalla.
Cafe Agapèn taustalla on yhdistys, Lähi-idän lähetys ry, ja toiminta perustuu pitkälti lahjoituksiin.
– Saamme muun muassa kauppojen ylijäämäruokaa ja yksittäisiltä ihmisiltä rahalahjoituksia, joskus elintarvikkeitakin, Tarja selittää.
– Kahvilassa halutaan ojentaa auttava käsi niille, joilla on taloudellisesti vaikeaa. Yksi tapa on maksuton lounas torstaisin, jolloin ruokailijoita saattaa käydä lähes kolmesataa.
– Lounaalle ovat kaikki tervetulleita – emme kysele papereita, Tarja hymyilee.
Muinakaan päivinä lounaan hinta ei päätä huimaa: sen saa kahdella eurolla.
Lounaalle ovat kaikki tervetulleita.
Kokille ruoan laittaminen lahjoituselintarvikkeista merkitsee luonnollisesti erilaista haastetta kuin ruoanlaitto á la carte -ravintolassa.
– Teen päivän menun vasta aamulla, kun näen, mitä voimme laittaa, Tarja naurahtaa.
Toisella tavalla hän voi käyttää ammattitaitoaan silloin, kun hän saa lounaan jälkeen keskittyä tilaustöihin. Agapèn yhteydessä toimii nimittäin pitopalvelu, ja Tarja on tunnettu ja arvostettu pitokokki.
– Nautin, kun saan olla mukana valmistelemassa toisten juhlahetkiä.
Pieni grillikeittiö ja pitkät päivätkään eivät ole kokin luovuutta lannistaneet.
– Ei olosuhteilla ole niin suurta merkitystä, jos saa olla oikealla paikalla, Tarja vakuuttaa.
– Haluan kulkea joka päivä Jumalan edeltä valmistamissa teoissa. On aina suuri ilo, jos huomaan olevani oikealla kohdalla auttamassa.
Vuosien mittaan Tarjan toimenkuva kahvilassa on monipuolistunut.
– Ruoanlaiton ohella ohjaan ulkomaisia harjoittelijoita, joita meillä on jatkuvasti ravintolakoulusta ja suomen kielen kursseilta. Huolehdin myös siitä, että rukous pysyy toiminnassamme. Koordinoin vapaaehtoisten työtä ja hoidan yhteyksiä moniin yhteistyötahoihin.
Tarja uskoo, että nykyiseen tehtävään häntä ovat valmistaneet aiemmat työpaikat, niin työjaksot Kan-kodilla opiskeluaikoina kuin 13 vuotta Ison Kirjan keittiölläkin.
– Siihen aikaan Juhannuskonferensseissa keittiö toimi huoltohallissa ja soppatykit olivat pihamaalla. Ja siinä ruokaa laitettiin kymmenille tuhansille konferenssivieraille, hän muistelee huvittuneena.
Tarja Kärkkäinen myöntää, että hän lähes syntyi kauha kädessä.
– Olin yhdeksänlapsisen perheen kuopus, ja kun äitini sairasteli, oli luonnollista auttaa ruuanlaitossa ja taloustöissä.
Keittiöstä tuli Tarjalle niin luonnollinen ympäristö, että kun hän ylioppilaaksi päästyään pohti ammatinvalintaa, mikään ruokaan liittyvä ei noussut mieleenkään.
– Se oli liian lähellä.
Opiskeltuaan puoli vuotta sairaanhoito-opistossa nuori nainen kuitenkin ymmärsi, mikä häntä aidosti kiinnosti, ja aloitti opinnot Rovaniemen hotelli- ja ravintolakoulun kokkilinjalla. Edelleen, kymmenien tuhansien aterioiden jälkeenkin, hän jaksaa innostua alasta.
– Vieläkään ei kyllästytä, ja kokeilen mielelläni uusia trendejä. On kiva oppia laittamaan vaikkapa jouluruokaa Lähi-idän tvistillä.
Myös vahvan auttamishalun Tarja sanoo saaneensa jo äidinmaidossa.
– Äidinäitini ruokki kiertävät romanit, Karjalan evakot ja kylän lapset. Myös minulla auttaminen ja ruoka liittyvät vahvasti yhteen: haluan auttaa ruokkimalla.
Vaikka Tarja ei puhu suuria sanoja lähimmäisenrakkaudesta, se näkyy tavasta, jolla hän ojentaa ruokalautasen vanhalle miehelle tai suhtautuu haastattelun moniin keskeytyksiin. Se ei jää huomaamatta myöskään ympärillä olevilta, jotka pyytämättä heittävät kommentteja haastateltavasta.
– Tarjalla on kultainen sydän.
– Tuohon likkaan eivät adjektiivit riitä.
Tarja nauraa kommenteille, mutta ulkopuolinenkin näkee, että tässä vaatimattomassa kauppahallissa elämän varjoissa kulkeneiden ihmisten keskellä Tarja elää omaa unelmaansa. Hän on paikalla, johon Jumala on hänet kutsunut.
