Pieni ja vähävarainen seurakunta voi olla hengellisesti rikas. Tarvasjoen 1 700 jäsenen seurakunnassa messussa käy keskimäärin 75 henkilöä ja vapaaehtoistyö kukoistaa.
– On ollut pakko keskittyä olennaiseen, kirkkoherra Outi Niiniaho sanoo.
Turun lähellä sijaitseva Tarvasjoki on kunnostautunut muun muassa Yhteisvastuukeräyksessä ja jumalanpalveluksiin osallistuminen on valtakunnallisesti huippuluokkaa. Suurella budjetilla seurakunta ei voi pullistella.
– Köyhä on kekseliäs, tehdään paljon talkoita ja yhdessä. Rahapula näkyy positiivisena asenteena. Mietimme, missä vielä voisimme säästää, Niiniaho toteaa.
Esimerkiksi hautausmaan kiviaidan ainekset kerättiin seurakuntalaisilta ja niin aidassa nököttävät vanhan navetan ja sikalan kivijalat. Säästöä tuli 30 000 euroa. Urut hankittiin seurakuntatalolle lahjoituksilla ja keräyksin on saatu kirkkoon myös uusia ehtoollispikareita ja uudet virsikirjat.
– Ollakseen rikas ei tarvita paljon rahaa. Jos tarvitaan rahaa, pistetään pystyyn hanke.
Vapaaehtoiset otettu
oikeisiin töihin
Tarvasjoen seurakunnalla on neljä kokopäivätoimista ja kolme osa-aikaista työntekijää. Kun palkattua väkeä on vähän, töitä on tehtävä enemmän vapaaehtoisvoimin ja seurakuntalaisille annettava tilaa ja mahdollisuuksia toimia.
Kirkkoherra kertoo, että vapaaehtoisia putkahtelee tuon tuosta kysymään, saisiko tehdä jotakin. Välillä on keksimistä, mitä tekemistä löytyisi.
– Meidän palkattujen työntekijöiden on pitänyt muuttaa käsityksiämme siitä, kuinka työtä oikein tehdään, kirkkohera myöntää.
Kymmenen vuotta pappina Tarvasjoella ollut Niiniaho sanoo, että koko ajan on kärvistelty taloudellisten paineiden kanssa. On eletty kädestä suuhun, eikä mitään ylimääräisiä kotkotuksia ole voinut ajatellakaan. Resurssien vähäisyydestä on myös avoimesti puhuttu seurakuntalaisille. Kun näin on tehty, ihmiset eivät yleensä kieltäydy, kun pyydetään talkoisiin.
Lue koko juttu tämän viikon Sanasta
